☆☆ Don't hesitate and Go! ☆☆

DxHxG:n viimeinen postaus

2011-09-21T18:40:00.001+03:00

Oho! Tulihan se viimein sieltä. Tämä blogi kokee nyt loppunsa, vaikka hirveältä näitä rivejä tuntuu kirjoittaa. En vain ole yhtään osannut päättää mihin suuntaan tätä blogia veisin, joten ajauduin sitten tähän ratkaisuun. Mutta! Tämä ei todellakaan jää viimeiseksi blogipostauksekseni, uusi blogini löytyy nimittäin täältä! Wonderland Remix tulee olemaan täysin englanniksi kirjoitettu, ja pääpaino on omassa 'lifestylessani', jos sellasta nyt hirveesti on. :D Kunhan haluan jakaa asioita mun tavalla, joka päiväisiä tapahtumia ja oho, jopa niitä asujuttuja ja muuta hömppää. :) Vaikka välillä (usein) varmaan innostun turinoimaankin, kun mulla on vähän sellainen taipumus. But yeah! This is the end of Don't hesitate & Go, though the attitude the name presents will carry with me until the end of my life.

Heippatihei ja eksyilkäähän uuteen blogiin jos jaksatte lukea englanniksi! =) Yayyyy~~ tämä blogi pysyilee täällä jonkin aikaa, poistan sitten kun raaskin <:

2011-09-20T20:36:00.003+03:00

Hiya~! So, today I decided to make a post in English since I have my English matriculation examination tomorrow! Eek! But somehow I'm not excited.. I don't know why, but almost always when something really big is just round the corner, I just relaxxxx and take it almost to easy! :D And otherwise I'm usually all stressed out. Oh well~. Writing a blog entry is a good excuse to not be cramming all those boooring word lists. It's a bit hard to study for an English matriculation examination because the area is so wide and the questions can be from almost any area!

But yups, I don't really have any pictures this time, since lately I have been mostly studying or just doing nothing. Today I have been tired as hell after yesterday's crazyyy philosophy matriculation examination. But oh! Since I think I don't really have anything proper or even improper to tell right now, I might as well go to wash my hair 'cause in fact I'm dyeing my hair right now~~ Just ordinary brown, but let's see what the result will be~! But actually I also have something nice to tell you about! And it's the Pastel Raindrop's awesome giveaway!

I absolutely adore each and every item of this giveaway! Please enter here! :)

Random entry is random

2011-09-12T20:26:00.000+03:00

Oho! Pitkästä aikaa kuva minusta. Ei oo mitään asukuvii tullu pitkään aikaan ku ei oo hirveesti ollu mitään jännyysasuja tai muutenkaan jännyysjuttuja mitä kuvata ja jos ois ollutkin niin mun kuvaustilat on vähän rajalliset, nimimerkillä "asun 20 neliön koirankopissa". Mut tykkään mun koirankopista. :) Mun on pitänyt jo pitkän aikaa tehdä joku postaus tästä koppelosta, mutta en oo saanut aikaiseksi. Lisäksi oon aatellut että ehkä sellaisen lukeminen voisi olla mielekkäämpää sit kun tää on oikeesti laitettu valmiiks ja silleen, kattokaa nimittäin esimerkks tota taustaa, ei herranjumala... no mut, ei oo mikään poikkeustila mun kämpässä tollanen sekasotku, ja toi on vielä pientä. Tosta peilistä ei näykään kunnolla toi seinän vierustalla oleva kasa missä on tavaraa vielä laatikoissa ja kasseissa ja lattialla. Mulla on vaan sellanen ihmeellinen lahja, että minne ikinä meenkin, niin 5 minuuttia ja kaikki on levällään. Mutta musta on tosi kivaa kun viimeinkin on oma luukku, jossa kukaan ei märise ja marise ja saa tehä asiat omalla tavallaan ja temmollaan!

Kuvat on muuten aika kökkelikokkelia siksi kun tuo kyseinen objektiivi on hieman.. kyseenalaisessa kunnossa!

Ja ei mulla muuten ollut tota hattua koulussa päässä. Mutta rakastan sitä! Se on mun mummin entinen hattu, kun sillä on ollut tollasia ihania olkihattuja enemmänkin! Olkihatut on ihania!

Ruoka on aika kiva asia. Näyttää kamalalta, maistuu todella hyvältä! Kuvan pääasia on mun superkivat lautaset ja syömäpuikot. Leikitään niin. (:

Joo, tämä merkintä on randomiakin randomimpi, mutta se nyt ehkä ihan hyvin seurailee hämärän mieleni liikkeitä tällä hetkellä. Huomenna on nimittäin the first part of KIRJOITUKSET, enkun kuuntelun muodossa. Tulen vuodattamaan tänne, kun en muka halua puhua asiasta ennen kuin ne on ohi ja tulokset tulleet kun muuten jinxaisin senkin, mutta johonkin pitää vähän vuodattaa. Hiiix, mua jänskättää vähän, koska kuuntelu on ehkä mulle se kinkkisin juttu, ainakin harjotuskuuntelut on olleet kun en ole oikein jaksanut keskittyä jne. Mutta ehkä se niissä varsinaisissa on sitten eri juttu. :)

Hihi, nyt jatkan kirjoituksiin orientoitumistani englanniksi dubatun Mulanin avustuksella, ja fiilistelen syksyä, tosin musta kyllä tuntuu ettei vielä ole ihan tarpeeksi pimeää ja kylmää siihen, mutta ehkä ihan hyvä niin, koska kohta taatusti on. Suomessa syksy ja talvi vaan iskee aina jotenkin nurkan takaa, ja sitten toivoo että olisi vielä kesä. Muuten! Mulle saa ehdottaa syksyisiä fiilistelybiisejä! Rakastan istua pimeässä kynttilöiden valossa ja kuunnella jotain ihania hitaita kappaleita, ja kaipaisin jotain uusia. Yks ihana uusi kiintymyksenkohteeni on muuten tämä kipale.

Mutta nyt, hei hei! :) Ja kaikille kanssakirjoittajille: onneeeeeeee ja lykkyä tykö! You can do it, YEAH!

Tajunnanvirtaa

2011-09-10T15:05:00.000+03:00

Jokainen minuutti, jokainen sekunti on tärkeä. Elä elämäsi niin, ettet olisi pahoillasi, vaikka kuolisit nyt. Et katuisi hetkeäkään, ja mikä tärkeintä, et jäisi katumaan asioita joita et tehnyt vaikka sinulla olisi ollut mahdollisuus.
Nauti jokaisesta hetkestä täysin. Älä epäröi. Muistuta itseäsi hyvistä asioista. Pidä itsesi onnellisena. Ajattele unelmiasi. Ne käyvät toteen jos todella tahdot. Kun suru tavoittaa, tunne jokainen silmistäsi valuva pisara kokonaan. Elä hetkessä. Muistele menneitä. Suunnittele itsellesi mitä mahtavin tulevaisuus. Toteuta se. Vapaudu kahleista. Ylitä rajoja. Leiki.

Pakoooooooon

2011-09-06T17:24:00.004+03:00

Vesipisarat paiskoo joka puolelta, ja tuntuu että ne kasvaa koko ajan suuremmiksi ja iskee joka suunnasta ihan vain ollakseen vittumaisia. Saan viime senteillä pysäytettyä pyörän kun siinä ei jarrut kunnolla toimi, ennen kuin joku lapsi meinaa jäädä alle pärähdettyään yhden kulman takaa yht äkkiä eteen, ja vähän ajan päästä meinaan itse jäädä auton alle just siinä helvetin ärsyttävässä kohdassa, jossa on jostain syystä tasa-arvonen risteys, eikä siitä ikinä näe milloin sieltä tulee autoja. Vihdoin pääsen kotiin. Ovi säppiin, verho kiinni, liesi päälle, märät vaatteet pois, tietokone auki. AHHHH, mikä helpotus. Ahmin ruokaa pohjattomalta tuntuvaan nälkään ja vihdoin alkaa tuntua jopa rentouttavan hyvältä.

Nyt koulun alettua olen huomannut, että ajatusmaailmani on taasen muokkautunut. Aikataulut, työ, tehtävät jne vaatii päämäärätietoisuutta ja omistautumista, sekä etenkin kriittistä ajattelua, mutta yhtäkkiä huomaan kummallisen aggressiivisuuden valtaavan yhä enemmän tilaa mielessäni. HUH, täytyy muistaa myös rentoutua. Nyt kaivaudunkin sänkyyn lueskelemaan kivoja kirjoja kääriytyneenä lämpimään peittoon kera teen ja hyvän ruuan.

Heihei! :----------)

PS. äh, oon niin harvoin kirjotteleva bloggari kun en osaa päättää mitään yhtenäistä linjaa tälle blogille. Välillä tekee mieli kirjottaa mielipidepainotteisempia jutskia, välillä ravintojuttuja, välillä yleistä lifestyleblogiskeidaa, välillä filosofisempia pohdiskeluja, välillä proosallisempaa tekstiä, välillä pelkkiä valokuvia, välillä jotain muuta. Enkä osaa päättää haittaako tällaisuus hajanaisuus? Vai pitäisikö tehdä erikseen blogit eri aihealueille, kun tiedän että tykkään temmeltää vähän joka kentällä ja toisaalta tiedän, että kaikki ei välttämättä tykkää lukea blogia jonka aihepiirit ja tyyli vaihtelee ihan miten sattuu.

Painais oven kiinni perässään

2011-08-29T22:31:00.004+03:00

Valehtelisin, jos väittäisin
vihaavani kauneutta
Valehtelisin, jos väittäisin
ettei mikään mua pelota

Otan pienen askeleen - en mä tiedä mihin tää polku vie.

Otan yhden hauraan askeleen. Mitä jos ei maa enää kannakaan.

Yritin äsken mennä nukkumaan, mutta ajatukset veivät taas mukanaan, joten eipä siitä tullut (taaskaan) mitään. Aloin miettimään, millaista olisi jos saisi kuulla kuolevansa pian, ja omaavansa vain tietyn määrän jäljellä olevaa elinaikaa. En usein mieti sellaisia asioita. En pelkää kuolemaa, mutta rakastan elämää niin paljon, että tahtoisin kokea sitä mahdollisimman paljon ja pitkään ja hyvissä voimissa. Rakastan jokaista hengenvetoa, jokaista auringonnousua ja -laskua, sitä kun taivas värjäytyy purppuraksi ja miten kaikki vain on niin kaunista. Rakastan jokaista ihmistä ympärilläni ja jokaista tilannetta jonka saan kokea, niitäkin, jotka arkipäiväisesti tuntuvat inhottavilta.

Ehkä kliseisintä shittiä ikinä, mutta mulle vaan tuli sellainen tunne, että nyt on pakko kirjoittaa blogiin. Mietin vähän aikaa että onko tää liian jotain, haluanko tällaista blogiini, seuraako se sitä linjaa jota tahtoisin blogini edustavan. Tottakai se edustaa, tahdon blogini tarjoavan erilaisia kauniita sävyjä maailmasta sellaisena kuin minä sen koen, käsitän, uskon ja ymmärrän.

Mitä itse aiheeseen tulee, tulin tulokseen, että ei se oikeastaan olisi aivan hirveää. Tahdon elää elämääni niin, ettei minua haittaisi, vaikka kuolisin juuri sillä hetkellä mitä elän. Elää niin, ettei minua harmittaisi asiat joita en tehnyt, vaan voisin olla onnellinen ja kiitollinen joka hetkestä. En oikeastaan keksi syytä pelätä kuolemaa, vaikka en olekaan varma mitä sitten tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Tykkään kuitenkin nojata käsitykseen sielusta ja ehkä jopa jälleensyntymisestä, mutta en ole siitä millään tavoin varma - se vain tuntuu minusta kivalta ja sen ajatteleminen tuntuu hyvältä, jokseenkin luonnolliselta. Voi toki olla, että minun energiani vain muuttaa muotoaan ja jatkaa kiertokulkuaan tässä kosmoksessa. Tai maalliselta kannalta katsoen minun ruumiini vain maatuu pois, eikä mitään sen henkisempää ja sielullisempaa ollenkaan tapahdu, mikä on myös hyvin ok. Minä olen osa tämän planeetan tarjoaman elämän kiertokulkua. Ja se tuntuu hyvältä - ei ollenkaan pelottavalta.

Because there is time for everything

2011-08-17T18:59:00.005+03:00

Hey-o!

Eilen ssitten alkoi the Viimeinen Kouluvuosi - mitä helvettiä, mä olen abi?! Vaikeaa käsittää, että totta tosiaan, tämä on viimeinen vuosi tossa koulussa ja ehkäpä ainakin tässä koulumaailmassa yleensä, aika on mennyt niin nopeasti. Mulla kasaantuu miljoona asiaa nyt kerralla pään päälle ja en oikein tiedä mistä alottaa, mutta ei hätää, kyllä minä selviän!

Vaikka usein kritisoinkin oravanpyöräelämää, voi koulussakin olla kivaa (ihan totta!)! On kivaa nähdä kavereita, kivaa tavata uusia ihmisiä, kivaa oppia asioita, kivaa olla, kivaa tehdä kivoja asioita. Kivaa tietää, että kohta pääse toteuttamaan vielä enemmän unelmiaan! On kivaa.

Vaikka onkin paljon asioita tehtävänä, ei se tarkoita että täytyisi stressata itseään hengiltä. Asenteella on iso vaikutus, itse asiassa omasta näkökulmastani asenteemme kertoo siitä millaiseksi luomme elämämme. Jos suhtaudumme asiaan positiivisesti, ei siitä voi ainakaan haittaa olla. Tiedän, että mun tekstit saattaa kuulostaa ihan liian utopistisilta tai tekopirteiltä tai joltain, ja että olisi mahdotonta oikeasti ajatella ja asennoitua niin. Me kuitenkin toimimme niillä ohjelmilla jotka meihin on asennettu tai jotka itse olemme asentaneet itseemme, ja niitä ohjelmia on aina mahdollisuus muuttaa, päivittää ja uudelleenasentaa! ;) Itselläni oli suhteellisen pitkä jakso, jolloin tunsin etten ollut ihan se oma iloinen itseni, joka normaalisti olen, ja löysinkin itseni jatkuvasta stressistä, pelosta ja ahdingosta. Sitten aloin kuitenkin tietoisesti taasen muuttamaan ajatuksiani, ja aina kun huomaan ajattelevani jotakin ei-positiivista, käännän ajatuksen positiiviseksi. Ajattelen sitä, mitä haluan, en sitä, mitä en halua. Se, että ajatukset alkavat noudattaa uutta polkua luonnostaan ilman vahtia, vie vähän aikaa, ja ajatusten hallitsemista täytyy harjoitella, mutta se on kuitenkin hauskaa! (: (Kunhan ei yritä liian kovasti, mihin itselläni on hieman taipumusta.. siitä ei ole tässä kuin haittaa)

Negatiivisuus nyt ei vain auta mitään, ellet osaa sitä kautta huomata asioita, joita haluat! Negatiivisuudellakin on kuitenkin tehtävänsä: kun huomaat tuntevasi negatiivisuutta, tiedät, että olet menossa suuntaan johon et oikeasti haluaisi mennä. Siispä osaat kääntää ajatuksesi vastakohtaan, eli siihen mihin tahdot! Mulla oli pitkään ongelmana se, että suutuin itselleni kun huomasin ajattelevani negatiivisia tai tuntevani ahdistusta, pelkoa tai inhoa. Auttoiko? No ei.. sitten opettelin sanomaan, että ei se mitään, se on ok ja se on inhimillistä, nyt voin kääntää ajatukseni positiiviseksi, joka auttaa minua saamaan asioita, joita haluan saavuttaa.

Viimeisen kolmen päivän ajan stressittä hetkessä elämään on auttaneet nämä kaksi biisiä (ja videota - eihän noille ihanille voi olla lämpeemättä! tai toki voi.. mut.. iihihihii! ), joista etenkin ensimmäisen sanat on just sopivat mun tän hetkiselle elämän tilanteelle ja käy aika lailla yksiin niiden ajatusten kanssa mitä oon tässä mietiskellyt juuri ennen kuin tuohon kyseiseen biisiin törmäsin! Toisen lyriikat taasen.. noh, teinipojat laulamassa siitä kuinka ne pettää tyttöystäväänsä vanhemman naisen kanssa. Yeah! Hilpeää! :D

With love: Neo

Pic spam !

2011-08-13T16:58:00.003+03:00

.... kuvat kannattaa ottaa aina oikealla hetkellä.

Random pics from Greece.

Finalliee~~~

2011-08-12T19:49:00.000+03:00

HAAALLLLO!

Long time no see, long time no ABC~!

Kreikasta on palauduttu ja Suomeen kotiuduttu. Miten hyvältä tuntuukaan, niin monta ihanaa asiaa mua Suomessa odotti! En nyt oikein tiedä mistä kirjoitella kun ois niin miljoonasti asiaa mutta eiköhäs se tästä~!

Mulla taitaa olla tässä mm. muutto edessä, tänään meen katsoilemaan yhtä kämppää, jeeeee~! Ja toivottavasti siitä tulee mun uusi koti :). Sellanen pieni vähän alle 20 neliön luukku, heh..

Syksyn tuntu myös jo leijailee vahvana ilmassa, jännää miten sekin vaan yhtäkkiä iskee. Odotan, että pääsen polttelemaan kynttilöitä ja tunnelmoimaan pimeitä syysiltoja! Ja vielä omassa kolossani. Hiiiiiiii!

Vaikka kesä onkin mun lemppari vuodenaika, on syksyssä se oma taikansa (niinkuin kaikissa vuodenajoissa). Syksy on aina jotenkin niin raikas ja vahva vuodenaika, vaikka lyhyt onkin. Kesän vaihtuessa syksyyn tuntuu, että kaikki muuttuu ja uudistuu. Syksyllä alkaa koulu, ja e kaksi asiaa liittää kyllä niin vajvasti toisiinsa, etten tiedä millaistakohan on sitten kyn syksyllä en menekään enää kouluun. (Ehkä jo ensi syksynä, kuka tietää..)

Anddd you know whaatt? yes, you already know it, nimittäin.....

I GOT MY NEW CAMERA! Ja rakastanrakastanrakastan sitä!

Ihanaa muuten, heti kun tulin kotiin niin laitoin pakurit liedelle, surautin smoothiet ja pyörittelin raakasuklaat pakkasee, hihii! Käväsin myös kaupasta lisää kookosöljyä, kaakaomassaa ja gojeja. Cocovin gojit on muuten nykyään hy-vi-ä, toi pussi on jo lähes tyhjä. Mulla oli kyllä varmaan ties mitkä vajarit kun tungin niitä naamani kuin hullu.

HAA!

Oon muuten myös vienyt hippiyteni taasen uudelle tasolle! Ostin nimittäin vihdoin testiin Ole Hyvä -shampoota ja olen kyllä tosi tyytyväinen! Tuoksuu ihanan raikkaalle (olen aina inhonnut kaikkia kemiallisia pesuaineita jo sen järkyttävän hajun takia ja suosinkin yleensä hajuttomia tuotteita), ja hiukset on sen jäljiltä kiiltävän puhtaat ja pehmeät.

Ostin myöskin hennavärin! Jokainen, joka mut tuntee, tietää, että oon kova värjäämään ja muuten muuttelemaan hiustyyliäni. Oon kuitenkin jo pidemmän aikaa miettinyt mitä tekisin, kun en tahtoisi rääkätä hiuksiani yhtään enempää kaikenmaailman kemiallisilla tuhoajamömmöillä joiden jäljiltä mun hiukset muistuttaa lähinnä kuivaa heinäkasaa. En kuitenkaan tahtoisi luopua hiusten värjäilystä ja tyytyä omaan tylsään hiustenväriini ainakaan ihan vielä. No siinähän se vastaus! Hennavärejä ei tietenkään saa shokkivärssä, joita rakastan, mutta luonnollisia värejä kyllä löytyy! Tämä oli eka kerta kun värjäsin hiuksiani hennavärillä, ja oli kyllä siinä määrin silmät avaava kokemus, että en ymmärrä miksi ihmiset edes ylipäätään käyttävät kemikaaleja hiustensa värjäämiseen?!

Okei, itsekin radikaalimpien tyylien ystävänä ymmärrän, että sen sinisen tai vaaleanpunaisen karvakasan saavuttamiseksi pitänee tyytyä siihen vähän kemiallisempaan vaihtoehtoon, mutta miksi esim. ruskeita hiuksia havitellessa ihmiset ei käytä enemmän hennaa, kun ainakin tämän kokemuksen mukaan se on jopa paljon parempi vaihtoehto! Mulla, jolla ei pysy edes kestovärit paria pesua pidempään päässä, tarttui henna oikein hyvin vaikken pitänytkään väriä edes maksimivaikutusaikaa päässä, ja pussista riittää vielä toiseenkin kertaan! Tuo oli myös paljon edullisempaa kuin tavan värit, se pussi maksoi jotain seitsemän euroa, ja siitä siis tosiaan saa vielä toisenkin satsin. Ainakin tällä haavaa oon siis todella tyytyväinen, raportteeraan myöhemmin enemmän siitä, onko värit pysyneet edelleen päässä.

Ovi aukeaa

2011-07-09T23:37:00.000+03:00

"Nelli Kraufvelin
mun koko omaisuus on levitettynä tän huoneen lattialle, kasseja ja muuttolaatikoita siellä täällä. Tää on outoa ja väsyttää. --"

MY OH MY

2011-07-08T19:13:00.004+03:00

I look like I'm going to murder somebody.

Miksi inspiraatio kuolee aina silloin kun tulen koneelle ja alan kirjoittamaan? Sitä ennen on hirveästi ideoita kaikesta mitä voisi kirjoittaa maan ja taivaan väliltä (ja muualtakin). Siksipä tyydynkin lähinnä laittamaan kuvia.

Ja kuten kuvista näkyy, intouduin eilen leikkelemään hiuksiani. Olen pitkään miettinyt mitä tekisin niille, ja ajattelin että kävisin ehkä Kreikassa sitten kampaajalla, kun siellä se olisi hieman edukkaampaakin, mutta kun niin kovasti tykkään rääkätä hiuksiani niin ajattelin, että miksi en leikkaisi niitä itse. Minulla oli suurinpiirteinen mielikuva siitä, millaisen mallin haluaisin, mutta jotenkin ajauduin tällaiseen ratkaisuun, joka on tosiasiassa vain puolitiessä sitä, mitä mun piti tehdä. (: Mutta kun tää oli hauska ja näytti kivalta niin aattelin pitää jonkin aikaa. Jonkin aikaa voi olla päivä tai kuukausia.

Eilen kävin vihdoinkin ekaa kertaa kunnolla rannalla tänä vuonna. Tai kävinhän mä silloin toukokuussakin, mutta ehkäpä sitä ei lasketa. Oli ihanaaaa uida pitkästä aikaa! (tosin en kyllä suosittele Santtaria uimapaikaksi. Siinä missä Porvoonjoki on Porvoon oma Ganges-virta niin toi hiekkakuoppa on kyl kans yks bakteeripesäke.)

Tänään olen nyrkkipyykännyt ehkä noin puolet vaatteistani ja loppuja alan pestä kohta. Sitten pitäisi myös pakata kaikki tavarani täältä huomiseen mennessä, sillä äitini muuttaa ensi viikolla uuden miehensä luo, joten kun tulen Kreikasta, mulla ei vielä ole periaatteessa paikkaa mihin mennä. Virallisestihan asun isäni luona, mutta välimatka koululle ja muut ongelmat siellä eivät houkuttele, ja on viisaampaa, että saisin oman kämpän Porvoosta, jossa voisin vihdoinkin kunnolla opiskellakin kirjoituksiin ja muuten vain viettää omaa elämää. Jos tää perhehelvetti vihdoin saisi lopun. :) Eli jotenkin pitäisi keplotella itselleni kämppä sillä aikaa kun minä olen Kreikassa... hell yea.

Mutta kyllä asiat järjestyy! =) Ainakin kun järjestää parhaansa mukaan.

Ja ainiin! Ei kannata antaa muiden lainata omalla kirjastokortilla. Ne ei palauta niitä kuitenkaan (..tai no, riippuu tietysti henkilöstä, mutta näin mulle on aina käynyt), ja tänään raahasinkin sitten kirjastoon varmaan ainakin kymmenen kilon painosta kirjoja, joista 90% oli äitini lainaamia tiiliskiviä. 35 asteen helteessä. No, ainakin vähän kuntoilua.

np. Mika - One Foot Boy

Elle me dit

2011-07-06T18:09:00.003+03:00

In the jungle the mighty jungle...

Tiedättekö, se fiilis kun on raatanut kuukauden päivät ja kaihoisasti katsellut ja kuunnellut kun muut menee rannalle, ja sitten vihdoinkin koittaa se viimeinen työpäivä, on aika hieno. Ja etenkin sen työpäivän jälkeen on aika.. sanoisinko, VAPAA olo.

MÄ OLEN VAPAA!

Mutta sitten toki koittaa haastava valinta: mihin helvettiin mä ne tienatut rahat sijoitan? Tätä mielenkiintoista kysymystä oon pohtinut jo yli kuukauden vaihtoehtoina Vitamix, uusi kamera tai the matkakassa. Loppujen lopuksi kaksi viimeistä vaihtoehtoa kävivät läpi kiivaan taiston, mutta kamera oli voimakkaampi kamppailija, ja päätin, että saan rahat matkoihin kerättyä kyllä muutenkin, mutta uutta kameraa en välttis muuten ostaisi, ja kun sen kuitenkin tarvitsen ja haluan, ja etenkin haluan kuvata matkoilla, niin kelasin, että järkevämpää on ostaa ensin kamera. Olin kyllä jo melkein klikkaamassa niitä Pekingin lentolippuja ostoskoriin, mutta viime metreillä jokin sai pääni kääntymään. Ehkäpä tämä oli sitten oikea päätös (:

Joku fiksu oli törkännyt rattaansa koskeen..... tää oli ainoo kuva missä mun jalasta ei näkyny isompaa biittiä kuin toi pieni vaaleanpunainen sumu tuolla nurkassa. Kannattaisi ehkä katsoa vähän miten rajaa niitä kuviaan XD

Joten, tällä hetkellä mulle on tulossa tämä ihanainen. Come to mamaaaa ❤____❤. Eli Nikon D7000, alkaa nimittäin pikku hiljaa vanha D40:ni kypsyttää, kun kaipais jo vähän parempaa. Kaiken lisäksi mulla tulee nyt VIHDOIN olemaan myös mahdollisuus ottaa videokuvaa myös matkoilla, ja vielä suht hyvää sellaista. (: Oon kaivannut sitä ominaisuutta ikuisuuden, sillä tällä hetkellä ainoa juttu millä voin videokuvata edes jotain on Yrjänä (eli MacBookkini), ja mulla ei ikävä kyllä oo tapana kanniskella sitä ympäriinsä. :D

Niin, kyseinen pienokainen on siis tulossa. Vaan koska jahkailin niin kauan ja pihistelin ostosta tehdessäni, se ei taida ehtiä mulle ajoissa, sillä olen nimittäin lähdössä ensi maanantaina Kreikkaan. En olekaan tainnut edes puhua tosta reissusta täällä, mutta lähden siis kaverin perheen kanssa kuukaudeksi Kreikkaan. Mennään sinne autolla ja asutaan Kavala-nimisessä kaupungissa. Hihiiiiiii, maltanko edes odottaa! Mutta pienokaiseni taidan saada käsiini vasta sieltä tullessani, joten täytyy siis pidättäytyä vielä vähän aikaa. Noh, pääsen viettämään honeymoonia uuden rakkaani kanssa sitten kunnolla sieltä tullessani. Tosin sain tässä ukiltani vanhan filmijärkkärin synttärilahjaksi, jota en ole vielä ehtinyt edes kokeilla. Taidankin ottaa sen mukaan ja kuvata filmin täyteen kesken jäänyttä kuviskurssiani varten. (:

Ja ps. otsikko tulee tottakai Mikan ihanasta uudesta biisistä ❤

Unelmat on tehty toteutettaviksi

2011-06-29T20:11:00.002+03:00

What's your fucking dream?

Ajattelinpas omistaa taas yhden postauksen sille kaikkein tärkeimmälle: unelmille. Ja muuten vaan asioille, joista innostumme. Jotka saa meidät elämään.

Mitä tahdot saavuttaa elämälläsi? Mitä varten elät? Mikä saa sinut kaikista innostuneimmaksi? Milloin olet kaikista onnellisimmillasi? Mistä innostuit tänään?

Milloin tunnet olevasi elossa?

Ja mikä on sinun unelmasi - onko sinulla sellaista. Uskoisin että kaikilla on ainakin yksi unelma.

Minun unelmani on elää, matkustaa, tallentaa tapahtumia kuvaamalla ja kirjoittamalla, jakaa asioita ihmisten (ja muiden eliöiden) kanssa, tutustua uusiin kulttuureihin ja kieliin, luoda uutta ja yhdistellä vanhoista uutta, kyseenalaistaa ja tehdä asioita hetken mielijohteesta, olla utelias.

Siinä muutama unelmani. Aion toteuttaa ne kaikki (:.

Toki on hyvä myös kyseenalaistaa unelmiaan; jos unelmoit olevasi rikas ja kuuluisa, miksi? Jos unelmoit matkustamisesta, miksi?

Itse en unelmoi niinkään rahasta; se on itselleni vain pakollinen väline tässä maailmassa. Suurin unelmani sen sijaan on nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, matkustaa. Miksi? Se on hieman hankala kysymys vastata, sillä itselläni ei ole välttämättä kovin hyviä järkiperäisiä syitä. Veri vetää maailmalle. Koen saavani niin paljon erilaisten ihmisten ja erilaisten olosuhteiden ja ilmiöiden kokemisesta. Tahdon elämältäni elämyksiä ja vaihtelevuutta, silloin tunnen olevani elossa. Miksi tahdon tuntea olevani elossa? Niin...

Mikä on se SUN unelma? Se sun juttu?

Mitä teit tänään saavuttaaksesi unelmasi, tai mitä innostavaa teit tänään?

En lopeta näiden asioiden jankkaamista ennen kuin joka ikinen ihminen maapallolla tekee sitä mitä haluaa, joka saa heidät onnelliseksi.

Kekekekekekekek!!

2011-06-19T20:54:00.003+03:00

Pääkopassani on salakavalasti melkoisen pitkän aikaa muhinut ajatus toisen blogin perustamisesta. Ensin mietin, että miksen voisi heittää kaikkea vain tänne, sillä en haluaisi mitään tiettyä konseptia blogilleni, mutta jotenkin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Tänne tulee jatkossa kaikkea elämääni liittyvää materiaalia, asioita joita haluan sanoa, mitä ikinä sitten haluankaan, mutta toiseen, upouuteen blogiini kirjoittelen mitä mieleen tulee. Tekstinpätkiä, tarinoita, tajunnanvirtaa, luovaa sekamelskaa jota mieleni päästää ulos sateenkaarenkirjavana sanaoksennuksena.

Enemmän kuin toivoitkaan, olkaa hyvät!

La la la

2011-06-13T18:57:00.003+03:00

Heyyyyyyy!

Viime kertaisesta onkin aivan liian pitkä aika, mutta tässä on ollut kaikenlaista. ;)

Oon ollut aikeissa monta kertaa päivittää mut sit on aina tullut jotain muuta, ja nimittäin mulla onkin ainakin mulle henkilökohtaisesti aika tärkeitä uutisia kerrottavana, nimittäin viime torstaina kilahti 18 lasiin! Kyllähän se vaan helpottaa elämää aika paljon, ja vaikka pieni ikäkriisin poikanen yrittää aina välillä nostaa päätään (niin, oonhan mä jo niin kovin vanha ja raihnainen ;D), niin tästä kyllä nauttii ihan täysin. :D Tuntuu vaan niin vapaalta.

Kuvia ei oikein ole tullut otettua (vaikka tarkoitus oli sekin!), mutta joo. Synttäreitä vietin kavereitten kanssa ja osaltaan niiden vietto jatkuu tavallaan vieläkin, keskiviikkona näen piiiitkästä aikaa Karitaa, ja meillä tulee varmasti olemaan hauskaa! ❤

Ja muuten...

Mikäs se siinä pöydällä on, kenkälaatikko?! :o

OHO! :O

;) Pakuria on meillä kertynyt kyllä joka paikat nyt täyteen, ja jos jollakulla tilanne ei ole samanlainen, niin mielelläni autan korjaamaan tilannetta. Pakuri kuuluu kaikille! :D Kiinnostuneet ottakaahan yhteyttä, meillä riittää mistä jakaa. (:

En muuten jaksa käsittää miten jotkut ihmiset ovat niin juurtuneita omiin negatiivisiin tiukkoihin mentaalimalleihinsa. Näiden ihmisten kanssa toimiessa ei oikein tiedä miten päin olisi kun tahtoisi auttaa muitakin olemaan iloisempia onnellisempia. Miksi tehdä elämästään hankalaa ja rajoitteista kun voisi vain....

..nauttia!

Ja nauttimisesta puheen ollen, en tajua miten Porvoosta onkin tullut ihan hyvä paikka tällaiselle ravinto/laatu/hyvinvointi-intoilijalle. Hyvin pienessä ajassa Porvooseen on tullut yhtäkkiä kaksi ekoputiikkia (on niitä kyllä kaivattukin!), sekä mitä-ihmettä: LUOMUJÄÄTELÖBAARI! Toinen ekokauppa sekä jäätelöbaari vielä tarkastamatta, mutta huomenna olis tarkoitus korjata asia ;)! Raportoin piakkoin. Jäätelöbaarin kanssa samoissa tiloissa on myös toinen mitäää-ihmeettää-juttu, nimittäin sushibaari! Kuinkakohan kauan oon toivonut sellaista Porvooseen. Täähän alkaa olla jo aika metropoli :D. Jos jollain on jotain lisättävää Porvoon luomu/eko/superskenestä niin olisin hyvin kiitollinen vinkeistä! Nythän meillä onkin jo Life josta saa CocoVia, Porvoon Ekokauppa (viimeksi kun kävin niin ei ehkä laadukkaimpia superfoodeja, mutta tsekkaan tilanteen, jos se olisi päivittynyt), josta saa tarpeellisia perusjuttuja, sekä Lilliputiikki, jossa en ole vielä käynyt. Olen myös kulkenut parin liikkeen ohi joissa olen nähnyt luomukosmetiikkaa. Mitähän seuraavaksi? :)

Ja vielä: Se tunne, kun on tehnyt pari I-HA-NAA ruokatilausta joiden tuloa ei malttaisi millään odottaa. Hihihihii hypin varmaan housuistani ulos kun saan pakettini, tulossa mm. tulsia, HealthForcen CircuPoweria ja Puhdistamon (eli Sunfoodin) Tocoa. ❤

Pakuriteetä nautiskellen ja ihanasta vapaasta kesäolosta iloiten

Forever Neo ;)

(PS. empiriiset tutkimukset todistavat nauttimani macan määrän korreloivan suoraan tekstissäni esiintyviin silmäniskuhymiöihin)

Ihmeitä

2011-05-26T22:26:00.002+03:00

En tiedä miten muut kokevat maailmaa. Usein tunnen erillisyyden tunnetta, kun kuulen toisten mielipiteitä tai kuuntelen ihmisten puheita. Pystyn jotenkin käsittämään ja eläytymään heidän ajatusmaailmoihinsa, mutta harvoin löydän itseäni niistä, ainakaan kovin kokonaisvaltaisesti. Mutta kaiketi todella toisten maailmaan pääseminen on mahdotonta. Ehkä sellaisia ei välttämättä edes ole olemassa, On kuitenkin hauskaa kokeilla. Se on yksi lempi leikeistäni.

Jokainen päivä on ihme. Jokainen hengenveto on ihme. Jokainen tuulenvire on ihme.
Lapsena tiedostin sen. Ehkä sinäkin. Olen aika varma, että varttuessamme usein kuitenkin unohdamme sen. Erkannumme itsestämme.
"En ikinä kasva aikuiseksi", ajattelin tarkkaillessani ihmisiä ympärilläni. Ajattelen niin vieläkin. Minä kyllä kehityn, mutta en ikinä aio kalkkeutua.

Minä erkanin itsestäni vähäksi aikaa. Minä unohdin, vaikka tiesin. Mietin, miksen enää tunne, miksi en enää tunne niinkuin ennen.

Tänään, istuessani kirjastossa ja lukiessani estetiikan kokeeseen, katsoin taivaalle. En kykene selittämään kyllin tarkasti, mitä koin, sillä elämyksiä harvemmin voi selittää sanoin. Niitä ymmärtää vain kokemalla, tuntemalla. Katsoin taivasta niin kuin katson aina; kunnioituksella ja kiitollisuudella. Menin kuitenkin syvemmälle. Mielessäni avautui avaruus, koko ajan suurempana ja laajempana. Lopulta meitä ei olisi voinut löytää siitä suurenmoisuudesta.
Avaruus on aina kiinnostanut minua. Avaruuteen liittyy sellaista taikaa ja kauneutta, joka on niin suurta ja mystistä, että se salpaa henkeni ja ylittää kaikki ymmärrykseni rajat, joihin olen kykeneväinen näillä universumin minulle suomilla aivoillani.
Mietin universumia, galakseja, planeettoja, tähtiä... ääretöntä maailmankaikkeutta, joka sisältää kaiken.
Me olemme niin pieniä.
Olen niin pieni, mutta kuitenkin niin vahva, ja minun sisälleni mahtuu koko maailmankaikkeus. Olemme loppujen lopuksi energiaa, samaa kuin kaikki, yhtä kuin kaikki.
Kaikki on yksi, yksi on kaikki.

Pyhyyden tunne, ykseyden tunne. Sanattomuus, rakkaus ja kiitollisuus, kaikki mahdollinen mitä maailmasta ja sen ulkopuolelta löytyy.
Ja sen tunteen löytää sisimmästään - sydämestään. Sinne ei pääse vain järkensä avulla. (Vaikka tärkeä väline sekin on, ei kuitenkaan kaikki mihin olemme kykeneväisiä..)

Ja se on merkitys itsessään. Yhteys itseensä, ja yhteys kaikkeen.

2011-05-23T21:46:00.002+03:00

Eilen mökiltä tullessani lähdin läheiseen pikku metsikköön tallustelemaan ja fiilistelemään ihanaa ilmaa ❤

Eilen tuntui tosi hyvältä idealta kiivetä ton jättikiven päälle kera nyrjähtäneen nilkkani. Olikin fiksu vedos, ylöspäin kiipeäminen onnistui kyllä, mutta alastulo olikin sitten astetta haastavampaa.... selvisin kyllä alaskin

tosin en aivan naarmuitta. Kuvassa ei kyllä näy selkeesti ne ruhjeet, mut oli ainaki mielenkiintonen kokemus! Täytyy kyl sanoo että tärisin hitosti ku olin yksin siellä mun vammasen nilkan kanssa ja yritin ettii sopivaa tietä alas. Ja kun tosiaan ei ollut mikään helpoin ja loivin kivi kiivetä :DDD Noh, ainakin adrenaliinit sai virtaamaan. Ens kerralla ku lähden kiipeilemään otan kyllä kaverin mukaan :D.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kuvasta ei käy ilmi, että kuinka korkeella toi oikeesti on. Kyseinen kääpä jäi saavuttamatta =(

Mutta takaisin pakuriin! Olin jo murheen sortama kun en saanutkaan taikasientäni, MUTTA katsokaapas tätä:

HIHIIHIII!!!! Siinä sitä on kuin onkin, ja nyt on kääpäset uunissa. ❤ My first chaga, baby!

Jeps, kuten ehkä postauksesta on huomattavissa, nyt ei ole inspaantunein kirjoitusolo - tuli syötyä pitkästä aikaa jotakin ei-niin-raakaa-luomua tai terveellistä eli kunnon prosessoitusokerihiilaripommipiirakkaa. Vaikka ei edes puhtaasta mielihalusta, vaan siksi 'kun nyt sitä oli'. Mut hyvää piirakkaa oli kyllä. :> Vaikka oonkin nykyään taipuvainen raakaherkkuihin...

mut huomaa kyllä ton sokerin ja viljan sekä maitotuotteiden vaikutuksen kun on vähän aikaa ollut yhä puhdistuvammalla ravinnolla, niin tulee kunnon krapulaolo tollasesta. :D

Parasta viikkoa kaikille! Sateen jälkeen luonto on raikkaimmillaan.

2011-05-21T11:29:00.003+03:00

Nyam!

Ollaan ihan just lähössä mökille, pääsen taas metsästämään pakuria! Siellä ihan saletisti on, pääsen vihdoinkin keittelemään kunnon SuperTeetä!

Näin nilkkavammaisena on kuitenkin vähä rajotettua toi liikuntapuoli, onnistuin nimittäin eilen venäyttämään nilkkani aika pahasti puuhun kiipeillessä :D noh, sellasta sattuu! Ihan jännä kokemus.

RAAKAVANUKAS ------

2011-05-20T10:41:00.005+03:00

Quick update ennen ku kiiruhdan taasen matikantunnille, mutta nyt kyllä taas keksin entistä paremman raakaherkun! Suklaavanukas <3

Taas sillä fiiliksellä, että mitä tekis mieli ja mitä mä suunnilleen haluisin, ja sit vaan intuitiolla aineksia blenderiin. NAM!

Tähän tuli:
puolikas banaani
puolikas avocado
tammenlehtisalaattia
taateli
macaa ehkä puol teelusikallista
lucumaa teelusikka
kaakaojauhetta kaks teelusikkaa
hunajaa

Annoksen päälle ripoteltuna hampunsiemeniä.

Nam!! En ole pitkään aikaan käyttänyt banaania, mutta nyt laitoin. Pidän sen käytön kuitenkin suhteellisen vähäisenä verrattuna muihin perusraaka-aineisiin joita käytän. Raakajuttuihin tutustumattomalle; salaatin lisäämistä smoothieihin ja juttuihin ei kannata pelätä, ne saa helposti piilotettua voimakkaampien makujen (kuten hedelmien, marjojen tai kaakaon) sekaan, eikä niitä normaalisti huomaa. Tietenkin voi halutessaan myös tehdä kunnon viherpommeja, jotka ovat myös maultaan hieman vihreämpiä.

Niin hyvää! Kokeilkaa ja kehitelkää omaan makuunne. Ruuanlaitossa saa olla luova!
Hyvää, energisoivaa ja terveellistä.
(toisin kuin mikä tahansa kaupasta ostettu kemikaalimömmö)

Iherb-kivaa

2011-05-18T22:06:00.002+03:00

Iherb on kiva paikka. Tähän mennessä en ole kuitenkaan ihan hirveästi ehtinyt sieltä köyhänä opiskelijana mitään tilailla, etenkään kun asun vanhempien kanssa ja rahatilanne ei ole mistään parhaimmasta päästä ja olen tähän asti maksanut superfoodini ynnä muut aina itse. Mutta nytkin on sieltä yksi paketti tulossa kaappiani täydentämään, ja toivottavasti pian on luvassa lisää! :)

Iherbin valikoimaa on kiva tutkia, sieltä löytää aina kaikkea jännää ja kiinnostavaa. Iherbissä hyvää on myös edulliset hinnat ja todellakin se laaja valikoima. Ei kyllä lopu kokeiltavat kesken!

Viime keväänä tein ihan ihka ensimmäisen Iherb-tilaukseni, ja sitä myöten myöskin ensimmäiset superfood-ostokseni. Tottakai ihan ensimmäiseksi piti saada ainekset The Suklaan tekoon! Siispä into piukeena klikkailin ostoskoriini kaakaojauhetta sekä -voita. Tilasin myöskin Heaven Mountain gojimarjoja sekä macaa.

Ideana oli tehdä pikaiset arvosteluni oman kokemukseni pohjalta. Siis:

Maca

Macan maku oli itselleni tosi omituinen ja vieras alkuun. Multa meni aikaa tottua siihen, mutta nyt jopa pidän siitä. Macan käyttöni ei kuitenkaan ole ollut säännöllistä ja oli pitkä kausi kun en käyttänyt sitä ollenkaan, joten en oikein osaa sanoa ainakaan mistään selkeistä vaikutuksista - 'vika' voi tietenkin olla myös merkissä. Olen nyt kuitenkin lisännyt macan määrää ruokavaliossani, joten jos vaikutuksia ilmenee niin reportoin niistä. Aion myöskin kokeilla seuraavaksi jotakin muuta merkkiä, niinkuin aion tehdä kaikkien tuotteiden kohdalla, sillä haluan vertailukohteita ja kokemuksia mahdollisimman monesta merkistä, joista voin sitten valita itselleni sopivimman sellaisen löydettyäni. Ideana on näin myös auttaa muita infoamalla siitä mikä on hyvää ja mikä ei-niin hyvää. Toki näissä jutuissa (niinkuin oikeastaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla) kantsii muistaa se, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Uskoisin kuitenkin että joitakin yleisiä linjauksia on, jotka yleensä ovat suhteellisen hyviä ja toimivia suurelle osalle.

Raakakaakaojauho ja -voi

Suklaata! Vasta viime aikoina olen oppinut tekemään kunnolla raakasuklaata, siis oikeilla mittasuhteilla jne. En ole ikinä nimittäin tehnyt suklaata reseptin mukaan, vaan olen kokeillut erilaisia versioita ja heitellyt raaka-aineita iloisesti sekaisin enemmän tai vähemmän summamutikassa. Pidän näistä tuotteista, mutta aion myös kokeilla seuraavaksi jotakin muuta merkkiä. Kaapissa on tällä hetkellä myöskin Cocovin kaakaojauho, jota käytän välillä ja jonka aion käyttää tämän jauheen loputtua.

Lucuma

Lucuma sopii erilaisten herkkujen maustamiseen ja tuomaan makeutta. Taas yksi ruoka, josta en ensin kovin pitänyt. Mutta aina jotakin uutta kokeillessa pitäisi antaa sille ainakin viisi mahdollisuutta! Keho helposti torjuu vieraan aineen, sillä se ei ole tottunut siihen, joten kaikkiin näihin juttuihin kannattaa totutella hiljalleen, vaikka ei heti maistuisikaan. Tietenkään kaikesta ei voi tykätä, mutta ei myöskään tuomita heti. Nyt lucuma maistuu mielestäni ihanalta ja se sopii etenkin herkkuihin tuomaan makua. Lucumalla maustettu pähkinämaito on myös nannaa *-----*.

Energetic

2011-05-18T10:30:00.003+03:00

Illalla vedetyn mättöruuan ja edellisten päivien ansiosta venyi unet viime yönäkin vähän pidemmiksi kuin mitä tää mun nykynen paremman ruokavalion ja auringonpaisteen vaikutuksesta syntynyt unirytmi (ja unenLAATU!) on muuten ollut.

Ihan kohta kiirehdin kouluun, mutta ajattelin nyt tehä postauksen kun en eilen illalla sit päätynytkään sellaista tekemään.

Ja eilen tein jopa vihdoinkin videon jonka sain jopa nettiin asti. Välillä lagitan ku lumiukko mut hey, ei voi edistyy jos ei alota jostain. Mulla on myös jonkinlainen taipumus päätyä selittämään kaikkea mahdollista ku tarkotuksena ois tehä lyhyt video, toiki oli alunperin joku 12 minuuttii pitkä jossa olis jopa tullut jotai infooki jossai vaihees mut pätkäsin sen sitte jäykästi tohon kahteen minuuttiin - anyways! :

Japs. Nyt mä meen leikkimään taas oravaa matikantunnille. Mut se on ihan jees! :) Oon alkanut nauttimaan matematiikasta (harmi vaan et mulla on lyhyt).

np: BoA - Energetic

Osaan laulaa kuin enkeli ja välillä en ollenkaan

2011-05-16T19:13:00.002+03:00

Ahihi ❤

Vedin äsken ehkä tähän mennessä parhaan improvisoimani raakaherkun! Teki mieli jotain jännää makeaa (jätskiä, mutta noh.. :D jotakin parempaa!) ja visioni oli jotakin rahkan taikka jäätelömäisen koostumuksen omaavaa, ja heittelin aika sokkona blenderiin jotakin kuivahedelmä-/pähkinäsekoitusta, jonka olin mummolta joskus mukaani saanut, epämääräisen määrän vettä ja yhden taatelin, ja surrautin menemään. OMNOM! Maailman parasta pähkinämaitoa. Mutta nyt haettiin jotain kermaisempaa, joten iskin sekaan vielä puolikkaan avokadon, ja AVOT! Oli kyllä hyvää <: Päälle ripottelin vielä mustikoita pakkasesta. Hitsi kun olis vielä ollut soijalesitiiniä niin tosta olis varmaan tullut koostumukseltaan ihan täydellistä! Onneksi purkillinen sitä on matkalla luokseni postissa... ^___^

Hihi, koko päivän tiukasti kaupungin yllä pysytelleet pilvet ovat liikkumassa poispäin... vähän valoa tähänkin päivään, vaikka onhan sadekin piristävää ja elinehto kaikelle elävälle. ❤

Voisinkin itse asiassa mennä nyt käymään tuolla ja keräilemään vähän vihreitä herkkuja suoraan luonnosta.

Mulla on ollut koko päivän niin hyvä mieli vaikka väsymyskin on ehtinyt painamaan, mutta nyt se on taas tipotiessään! Ja ei nää terveelliset herkut ainakaan huononna asiaa. :D

C ya!

Tämä ei ole näyte valokuvaustaidoistani

Kuinka vakuuttaa kaverit?

2011-05-10T16:33:00.002+03:00

Varmasti jokaikinen foodisti tai muulla tavoin positiivisen muutoksen elämäänsä saanut tai jostain asiasta todella liekeissä oleva ihmisolento haluaa levittää valaistumisensa ilosanomaa ja tietouttaan muille - mutta miten?

Itse olen aina ollut siinä uskossa, että paras tapa muuttaa maailmaa on toimia esimerkkinä itse.

Be the change you want to see in the world.

Mä tahdon, että kaikilla on hyvä fiilis.

Tahdon, ettei kenenkään tarvitsis enää kärsiä typeristä, turhista sairauksista, jotka olis niin helppoa ja yksinkertaista välttää. Tai ainakin hyvin tehokkaasti madaltaa riskiä.

Ja mä uskon, että muutos on täysin mahdollinen. Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti parempaa. Tietous parempilaatuisesta ruuasta ja elämästä leviää koko ajan ja koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä innostuu siitä. JES!

Kuitenkin, itseni edustaessa hieman nuorempaa sukupolvea, eli meitä lukiolaisia ja muita täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia ja vähän nuorempia, joiden keskuudessa ravinto ei ehkä ole yleensä se top-listan kärjessä oleva kiinnostuksen kohde. Monille kavereilleni on aivan sama mitä he syövät, kunhan se on hyvää ja täyttää vatsan. Tässä tiivistyy hyvin yhteiskunnan kasvatus. Nekin, jotka ovat kiinnostuneita syömisistään laskevat lähinnä kaloreita ja tottakai, ulkonäköpaineet ovat nyky-yhteiskunnassa niin kovat, että moni sairastuu anoreksiaan ja muihin syömishäiriöihin. Ihan sama kunhan kaikki on ulkopuolelta ok.

Minusta on hyvin tärkeää että myös nuoremmat ihmiset liekittyvät laadukkaasta ravinnosta ja ihanasta, vapaasta elämästä ja ymmärtävät, että jokainen voi vaikuttaa elämäänsä.

Kyllä me pystytään. Te näette vielä.

Hetkiä ❤

2011-05-09T21:58:00.002+03:00

Älä pakota itseäsi - Salli ja Rakasta

2011-05-09T20:16:00.002+03:00

Musta on tulossa joku pahinkin saarnaaja, mutta kun sen nyt koen niin hauskaksi niin sitä harjoitan (ja itsestäänhän aina pappi saarnaa... niinpä niin ;)).

Yks pahimmista virheistä mitä voi tehdä on pakottaa itsensä johonkin helvetin ahtaaseen laatikkoon ja rajottaa itseään liikaa, viedä happi jota hengittää. Mulla itselläni on joku ihmeellinen taipumus luoda itselleni jotain sääntöjä ja tiukkoja linjoja puoliksi tajuamattani, niin että teen ITSE kaikesta väkisin vängättävää pakkopullaa. MIKSI? Paineet. Olen tottunut täyttämään ihmisten odotuksia ja toiveita tietyissä määrin koko elinikäni ajan. Olen tottunut siihen, että aina pitää olla suorittamassa jotain tai et oo hyvä ja hyväksyttävä, ja aina täytyy olla stressiä jostain (ihansamamistä) tai oot laiskapaska etkä tarpeeksi hyvä.

EI MITÄÄN JÄRKEÄ. Fuck that, I'm free! Mut välillä täytyy aina muistuttaa itseään siitä ;).

Olkaa ja unelmoikaa. Eläkää unelmaanne, tehkää elämästänne juuri sitä mitä tahdotte. NYT. Ei ole järkeä odottaa. Kaikki on vain asenteesta kiinni! You can do it! WE can do it!

HELL YEAH!

2011-05-08T22:12:00.002+03:00

Nak nak nak nak nak nak nak!
Tänään on ollut taas yksi niin ihana päivä ❤!
Aurinkoa aurinkoa aurinkoa, vihdoinkin aurinko uskaltaa vähän rohkeemminkin tervehtiä meitä härmäläisiä, I-HA-NAA! En mä voi muuta sanoa, että kuin oon niin täysin kesäihminen henkeen ja vereen, ja aurinko ja kesä tekee mut vaan niin mielettömän onnelliseksi, etten löydä sanoja. Mun kamera (tai ainakin objektiivi) meni tänään rikki, mut en vaan pysty stressaamaan siitäkin, asennoidun vaan et kyl sen jotenkin saa korjattuu tai jos ei niin kerään sit rahaa uuteen, parempaan, jollasta oonkin himotellu ja suunnitellu ostavani jos kesän riennoilta rahaa siihen jää! Joka tapauksessa, eihän tällasena päivänä jäädä sisätiloihin maleksimaan ja 7.3o kun heräsin lähdinkin ensi töikseni ulos ja voi kun oli niin henkeäsalpaavan kaunista! Kävin poimimassa äidille kukkia äitienpäivän kunniaksi ja oli taas kyllä sellainen hetki että olis toivonut ottaneensa kameran mukaan. Aamut on ihania. Minä, joka yleensä en ole mikään aamuihminen vaan ennemminkin yövirkku, oon alkanut nyt ihan automaattisesti heräilemään seitsemän aikoihin, joka on ihan mahtavaaaa! Siistiä olla niinkin aikasin ilman tuskailuja hereillä.

Ja tänään lähti myös talviturkki! Ensin tuntui että herranjestas kun on kylmää toi vesi pitäisköhän jättää ens viikkoon mutta hei eihän sitä nyt tyhjiä lupailla! Kun kerran uimaan oltiin menossa niin sinnehän myös mentiin, ja ei se loppujen lopuksi niin kylmää ollut! Oikeestaan ihanan virkistävää! Tuli hyvä fiilis, kohta sinne pääsee jo suuremmissakin määrin polskuttelemaan! Uiminen on niin mun juttu, olin jo pienenä hirmuinen vesipeto, mut sitten en viime vuosina oo hirveesti uimassa käyny, vaikka nyt kyllä korjaan asian! Tästä kesästä tulee märkä! (.... eehh ehhehhee)

Olis mulla todistusaineistoa myös itse dippauksesta, tai no lähinnä sen jälkeisistä tunnelmista, mutta jäljelle jääneet todistuskappaleet ovat sen verran järkyttävää materiaalia että jätän postaamatta.

Nyt kömmin sänkyyn ja luen iltalukemiseksi pienet pätkän Raamatusta. :D ANTEEKSI MITÄ? Niin siis, Raamatusta, kyllä. Lainasin eilen hienon ajatuskulun myötä kirjastosta raamatun sillä sain älynväläyksen lukea sen kannesta kanteen kun en ole sitä ikinä tehnyt. Mielenkiintoista ja huvittavaa luettavaa, miksipäs ei!

Nauttikaa ihanasta ilmasta ja auringon lämmöstä!

Oi

2011-05-03T22:30:00.005+03:00

Hyvää yötä.

Tänään on ollut mukava päivä, teki mieli tehdä postaus ennen kuin menen nukkumaan.

Väsyttää, ja kohta pääsen käpertymään ihanasti tuohon sänkyyn ja painelemaan unten ihanaan alitajunnan maailmaan.

Joskus vaan on niin innostavaa luettavaa tai tehtävää (kuten nyt) ettei millään malttaisi mennä nukkumaan. Nyt kuitenkin tuntuu että kroppa ja etenkin mieli vaatii lepoa. Siispä sukellan vällyjen väliin.

Ennen kuin nukahdan, katsahdan taivaalle ja hymyilen.

ps. jos kukaan joka tietää 'sattuu' tälle sivulle niin pyytäisin kovasti vinkkejä Porvoossa tai lähistöllä sijaitsevista lähteistä. :)! Kiitos

Fiilis vai FIILIS

2011-05-03T12:35:00.002+03:00

Diuuuuuuuu, kohta täytyy taas liitää mutta sitä ennen pikaisesti päivittelen blogiin. Vietän tässä kotona kahen ja puolen tunnin kivaa hypäriäni. Kyllä toi reilu kuuden minuutin koulumatka on ihan kiva. :D Etenkin kun ensin puoliks juoksee aamulla sen matkan kiireessä kouluun kuten mulla on tapana ja istuu pari ekaa tuntia vähän puolinukuksissa ja jossain ihme koomassa.( Eiköhän tääkin tapa tästä pikkuhiljaa hälvene mutta tänään näin. :D) Kiitos tän hypärin pääsin kuitenkin kotiin hirmu nälkäisenä ja väsyneenä kokkailemaan lounasta ja täytyy kyllä sanoa et vireystaso nous moninkerroin. Eihän niitä monen yön menetettyjä yöunia pelkällä yhellä aterialla korvata mut sillä voi jo auttaa paljon, ja TSUM! vedin sen verran hyvälaatuista ja monipuolista ruokaa äsken, että nyt sen sijaan että tän päivän tanssiharkat tuntui kuolemalta, odotankin niitä aika innollaaaa.

No mitä mä sitten söin? Rucolaa, paprikaa, kesäkurpitsaa, oliiviöljyssä paistetun kananmunan ja puol lasia luomuomenamehua. Sitten teki mieli leipää joten luomuruisleipää jonka päälle iskin reilusti luomukirnuvoita. Napostelin myös liotettuja siemeniä, pähkinöitä ja manteleita ja pyöräytin smoothien johon heitin pakkasesta mitä käteen osui eli karpaloita, mustaherukoita ja vadelmia ja lisäksi raakakaakaojauhetta, macaa, msm:ää ja chlorellaa. Snäkkäsin vielä pari raakasuklaakonvehtia ja lipitin monta kuppia ihanaaa vihreää teetä.

Ja nyt on kyl niiiiin kiva olo taas ja jaksaa. :) Siitä puheen ollen, nyt täytyykin liitää takas tonne koululle. Se ei kuitenkaan tällä hetkellä tunnu ihan pakkopullalta ja mielelläni sinne meenkin.

NAUTTIKAA ELÄMÄSTÄ.

(kuvat joltain muutaman viikon takaiselta kävelyretkeltä, kattokaa nyt noita värejä! KEVÄT)

Tee mitä tahdot

2011-05-02T16:07:00.000+03:00

Mulla on ollut niiiiiiiiiin mahtava fiilis viime päivinä, ja en tahdo tän loppuvan koskaan! Vaikka periaatteitani vastoin "nautin" eilen ranskalaisia (OH MY GOD!!!!!) kahteenkin otteeseen sekä teollisesti tuotettua päihdyttävää paskaa eli alkoholia, ei ne pysty pilaamaan tätä mahtavaa fiilistä (vähän hidastamaan vain :)). KESÄ TULEEE!

Oon vihdoin oppinut edellisistä virheistäni ja en ole ollut turhan tiukkapipoinen ruuan suhteen. Vaikka matkalla 100% hyvälaatuiseen ruokaan olenkin, olen tajunnut ettei kannata tehdä muutosta WHÄÄM, yks kaks ja tsääm samantien sataprossaiselle raakaruokadieetille, vaan seurata mielihalujaan. Jos nyt ihan välttämättä tekee mieli juoda se maitokaakao, niin juo. Kun koko ajan kuitenkin lisää sitä hyvää niin se pikku hiljaa korvaa huonot tavat pois. JA kun huomaa et on PARAS FIILIS IKINÄ niin eipä sitä sit kohta enää haluukaan tankata itseään paskaa täyteen ;).

Niin, nythän on vappu, perinteinen suomalainen vedetään pää täyteen -juhla. En ole itse ikinä oikeastaan pitänyt juomisesta ja humalatilan koen yleensä lähinnä ärsyttäväksi. En vaan ole voinut uskoa että ei se päihtyminen voi olla niin paskaa kun kaikki sitä hehkuttaa, mutta harvoin koen todella nauttivani siitä. Selvinpäin on niiiin paljon kivempaa ja rakastan sitä fiilistä kun voi tuntea ja aistia täydellä sydämellään, etenkin näin kevään koittaessa ja valon ja lämmön määrän jatkuvasti lisääntyessä.

Ei voi muuta kuin hymyillä.

Elämä on sitä miksi sen tekee. Tänäkin päivänä olen kokenut niin paljon siistejä tajuamisia etten voi edes kertoa niitä kaikkia. Ja aion antaa vain koko ajan parempien asioiden tulla elämääni.

ELÄMÄ ON NYT!❤

(kirjoitin tämän viestin eilen 2.toukokuuta, mutta netin toimimattomuuden ansiosta en pystynyt sitä silloin lähettämään... siispä nyt!)

VÄHÄN AITOUTTA PELIIN HEI

2011-04-29T20:36:00.003+03:00

Laitan sormet näppäimistölle ja alan kirjoittamaan. Tämä on inspiraatiota.

"En mä osaa."
"En mä pysty."
"Tää ei oo tarpeeks hyvä - mä en oo tarpeeks hyvä."

Miksi blogini päivittäminen - jota kuitenkin haluaisin kovasti päivittää - on tuntunut niin kovin vaikealta? OLEN ESTÄNYT ITSEÄNI, KEHITTÄNYT ITSELLENI TYPERIÄ ESTOJA LIITTYEN SIIHEN MITÄ IHMISET NYT AJATTELEVAT, ONKO TÄÄ TARPEEKSI HYVÄ, ANNANKO TARPEEKSI HYVIÄ NEUVOJA, VINKKEJÄ, ONKO ULOSANTINI MILLÄÄN TAPAA AVUKSI KELLEKÄÄN TAI EDES KIVAA LUKEA. Onko tämä tarpeeksi miellyttävää? Olenko minä miellyttävä.

Totta helvetissä olen. Kun en mieti sitä liikaa. Haters gonna hate, ja kuinka paljon sellaisia loppujenlopuksi minulla onkaan? Aika häviävän pieni osa. Ja vaikka se osa kasvaisikin ja kaikki eivät pitäisi kirjoituksistani, luonteestani, blogistani, grafiikastani, mielipiteistäni tai mistä tahansa, ei sillä olisi väliä, sillä jos vain olen AITO, hyötymäärä on niin paljon suurempi.

Minä todella tahdon jakaa asioita, ja jos vain millä tahansa tavoin pystyn olemaan avuksi tai positiivinen vaikutus yhdenkään ihmisolennon elämässä, sen aion tehdä.

Olen ollut aina vähän anarkisti. Aina vähän epäsovinnainen, vähän avant garde. Ripaus kapinaa, teelusikallinen taidetta, desi sitä tunnetta että maailmaa voi muuttaa kun vaan uskoo itseensä. Ja mittaamaton summa sitä palavaa intohimoa aina vaan parempaa maailmaa kohtaan. Ja ääretön ihailu maailmankaikkeutta kohtaan. Tää on aika siisti paikka. Kattokaa nyt vaikka tota taivasta. Niin kaunis. Tai katsokaa itseänne peilistä; eikös ole aika siisti luomus siellä?

Luottamusta. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta yhteiskunnan asettaman paineen alla olen alkanut kehittämään illuusiota rajoista. En oikeasti, omassa mielessäni, mutta sillä tavoin, että olen osannut käyttäytyä sovinnaisesti niin tahtoessani ja antaa itsestäni sellaisen kuvan kuin tilanne on 'vaatinut'. Minä näyttelen. Teen sitä joka päivä. Se on hauskaa, ja hyvinkin hyödyllistä, mutta on asioita joissa tahdon aina olla aito. Mutta kun tietää yleisen vastaanoton, ei aina jaksa olla kauhean radikaali. On asioita, joista minun on ollut vaikea (etenkin livenä) puhua, liittyen esimerkiksii henkisiin asioihin, kaikkeen 'huuhaahommaan' joka nyt sattuu olemaan mielenkiintoista, tai muita vähän kyseenalaisia aiheita. En mä tahdo leimaa otsaani, en halua että mua kategorisoidaan oikein mihinkään. Siispä shh shh vähän kierrellään, mielistellään. Vähän muokataan totuutta niin tykätään. Vaan ei enää.

STRAIGHT FORWARD BABY EI ENÄÄ TEESKENTELYÄ.

Aika siistiä

2011-04-26T12:37:00.003+03:00

Tänään on sellainen päivä että on aika siistiä jättää menemättä tunneille ja mennä haukkomaan raitista ilmaa ulos ja miettimään asioita. Juuri sellainen päivä, kun kannattaa hakea kotoa tietokone ja mennä kirjastoon nauttimaan rauhasta, joka on välillä aika siistiä. Sitten voi tarkkailla ihmisiä kaupungilla ja hymyillä kun ne on niin hauskoja, tai voi vaipua omiin maailmoihinsa ja unohtaa kaiken. Voi laittaa aurinkolasit silmille ja toivoa ettei kukaan tunnista sua, koska juuri nyt sä haluat olla lasin takana, muiden ulottumattomissa. Se on tänään aika siistiä.

Aika todella siistiä on myös se, että kun menee pitkästä aikaa kaverille kylään, saa kuulla tämän isoveljien olevan juuri lähtemässä pakurimetsälle. Ihan helvetin siistiä.

Hienoa huomata miten laatutietoisuus ja foodismi ym leviää Suomessa, ja miten yhtäkkiä sun ei tarvii enää olla koko ajan selittämässä kaikkea ihan alusta lähtien, kun perusteet on jo kunnossa.
NIIIIIIN SIISTIÄ!

(....alkoiko sana siisti kuulostamaan typerimmältä ikinä? niin minustakin (: )

Today was a bright day

2011-04-05T20:13:00.002+03:00

Life is a mosaic. Combine the pieces as you want.

Yea yea ya, shala lala la! ♥

2011-03-28T20:51:00.004+03:00

Jumitan tässä potien vehnäjauhojen ja muun paskan aiheuttamaa ähkyä ja sen tuomaa aivojumitusta yrittäen muka kirjoittaa jotakin äikän kirjallisuusanalyysia - jonka pitäis olla valmis huomenna. (!!) Kun nyt vielä toistaiseksi pyörin mukana koulujärjestelmässä systeemin osittain sanelemana, niin kaipa tällaisia velvoituksia täytyy noudattaa - AINIIN, OHO. Enpäs ole viime aikoina oikein noudattanut.. mutta nyt voisin, koska tuntuu siltä. Elämä on kiinni valinnoista, ja jokainen vastaa omistaan. Minä olen valinnut lukion ja olen myös valinnut sen että haluan käydä sen läpi kokonaan ja mieluiten hyvin suorituksin, mutta teen sen kaiken kuitenkin omalla tavallani: sillä tavoin kuin minä uskon olevan parasta / hauskinta / arvokkainta / laadukkainta / tuottavinta / millä tahansa positiivisella adjektiivilla kuvailtavaa. Tärkeämpää kuin se, MITÄ teet, on se, MITEN teet. Vaikka tietenkin sillä on helvetisti merkitystä mitä teet, mutta se mikä oikeasti loppujen lopuksi ratkaisee on se, millä panoksella ja ASENTEELLA sen teet.

ASENNE kun nyt vaan RATKAISEE.

Energiaa ja kaikkea muuta jännää joka mahdollisesti auttaa aivotyöskentelyssä antamaan pyörittelin äsken nopean smoothien, johon heitin kaikkea kaapeista löytyvää jonka nyt saattoi kelpuuttaa. Nyt löytyi pakastimesta mummon keräämiä ihania tyrnimarjoja ja mustikoita, lucumaa, kaakaonibsejä, hunajaa, jotain lisäaineetonta karpalomehutiivistettä, vettä (hanavettä kylläkin, sadly), sekä banaani (tehotuotettu yksilö, mutta sai nyt mennä). Namnam, hyvää oli. Kirjallisuusanalyysi ei ehkä nyt houkuttelisi niin kamalasti, mutta kyllä tää tästä! Päätin että teen sen.

FFUUUUUUUUU

2011-03-27T21:22:00.002+03:00

FUCKING INSPIRATION!

Not gonna go back there.

Ja lopetan paskan syömisen, NYT.

Ei ihme et on olo ollut paska ja tukkonen viime kuukaudet kun ravintokin on ollut sen mukaista viime ajat, en tajua miten ihmeessä ees oon sortunut sellaiseen - kai niitä molempia ääripäitä täytyy kokeilla! Mut nyt takas siihen HELL YEAH-vaihteeseen!

AH ja By the way

KEVÄT TULEE - Siistii vai SIISTII?

May you be happy tomorrow

2011-03-13T23:19:00.002+02:00

Dreams are as dreams are. Therefore, they're dreams - but don't say such lonesome things!

Seeing a dream is free, and granting them is also free, right? Let's daydream in bed together.

"May tomorrow be a better day"

I wonder if there are people who have never gotten wet in the rain in their whole lives?

Someday somehow, if you get wet, let's get soaked and shampoo.

"May tomorrow be a better day"

If there are sad times, please give me half of the pain.

If you're happy, just that smile will do, so it's like let's be in love as if we are each other's aspirin.

"May you be happy"

I, too, really wish I could be with you, sleeping like this

But there is a place I gotta go, so I will go a step ahead of you.

God speed.

May you not lose your way. May you not shrink in fear. May you not avert your eyes.

May there be no doubts. May there be no sadness. May you not stop and stand there.

2011-03-13T22:51:00.002+02:00

Feelings of the day exactly.

And oh, I noticed I haven't blogged anything about Japan. Well, I actually think other people have already said everything better than I ever could.

And because being this odd little emotionless human being that I am, this kind of a catastrophe is something too absurd for me to even really understand in a deeper level. Feeling bad for all the people in Japan and their relatives, but can't help the optimism: I'm sure we can get through this together. You're in my thoughts.

Wordless.

THIS IS THE MOMENT

2011-03-10T21:21:00.003+02:00

Live in it.

Make it the best you can.

Because you can.

We all have our past. They may seem not so pretty always. But we can't change the past, only the present. Make the changes you want now. Be the you you want to be. Now.

And hey,

you can always say sorry.

But it only works if you mean it.

I'm not going to be that fucking twat I have been for a couple of days now. And I've also done it earlier. What the hell?! I don't know that person. She's not me. Who is it?

I've just been tired. I can't sleep.

THIS

is the moment

that I'm

LOSING

that idiot inside me.

BYEBYE,

be well.

I don't need you anymore. Whatever you taught me, I've now learnt it. Going to move on. Without you, thank you for your lessons.

But I'm good with myself.

Mihin mielesi harhailee kun todellisuus ei vakuuta

2011-03-08T15:50:00.003+02:00

Tässäpä tätä.

Valokuvattomuutta, hui! Sitähän on ollut paljonkin viime aikoina...

tänä väsyneenä päivänä minulla olisi paljon ajatuksia, ideoita jaettavana, mutta tämä hassu ihmiskuori estää ajatuksen vapaan virran huutaen: "UNTA!RUOKAA!LEPOA!"

Eihän se ole yhtään vituttavaa. Ja oikeastaan kumoan edellisessä lauseessa esiintyvän sarkasmin - minulla on pohjimmiltaan oikein hyvä olo, tänään vain on hidas päivä. Tänään on päivä jolloin Neoa vaivaa infernaalinen väsymys. Nekin päivät ovat välillä tervetulleita, ainakin tuovat vaihtelua!

Hassua vain, tuntuu kuin olisin pari päivää kulkenut sumussa. Ehkä se kohta alkaa hälvetä. Oi, ihanaa ajatella että jos nyt vaan haluan voin kellahtaa kumoon tohon sänkyyn tossa edessä tai vaikka vittu tohon lattialle.

Joskus on ihanaa olla vähän aikaa ihan yksin. En mä sitä kyllä haluaisi välttämättä sanoa.

Ehkä myöhemmin ajatukseni ovat kirkkaampia, ja aivoni tuottavat kirkkaampaa tekstiä.

Koska kirkkaus on coolia!

Oh, ja hyvää naistenpäivää!

Muistutus: Hengitä!

2011-03-06T21:59:00.005+02:00

Istu siinä ja ole vaan; ei siihen mitään muuta tarvitakaan.

Sä voit seilata kaikki meret ja tallata mantereet läpi. Puskea läpi tuivertavan tuulen ja kauhoa pohjalta pinnalle. Mutta ei sillä ole mitään merkitystä, jos ei koskaan pysähdy kertaamaan ja miettimään.

Mitä minä olen tänään kokenut?
Millaisia elämyksiä olen kerännyt tänään mukaani, millaisia muistoja?

Mitä makuja olen maistanut, mitä tuoksuja haistanut?

Mitä tunsin, mitä opin?

Mitä minä opin tänään.

Kuinka olen kehittynyt eilisestä?

Entä siitä mitä olin vuosi sitten?

Ja vaikka vastaus saattaa hämmentää

aurinko nousee huomennakin.

❤ tänään minä muistan rakastaa,

aion myös huomenna.

2011-03-06T20:57:00.001+02:00

Do I need you?  Yes and no  Do I want you?  Maybe so  You're getting warm  You're getting warm  You're getting warmer oh  Did you plan this all along  Did you care if it was wrong  Who's getting warmer now  That I'm gone

2011-03-01T20:40:00.003+02:00

This is not a day of writing, forgive me. So I'll just spam you with a bunch of random crappy photos and pretend they are really cool and nice and everything else.

Yeah, it is very cool to use the elevator in our school because it is FORBIDDEN from students. So there's no way than use it! And sure you have to take photos of it.

Our school is cooler than yours because we've got cactuses!

.. and.. food ...

ME AND MY TEDDYBEAR ARE GOING TO KILL YOU

Kevään ensimmäinen päivä ei ollut turhan keväinen.

I took million photos of our beloved superboring city because it was so grey and.. boring all over.

And because after a few months I can watch these pictures and be like.. "HAHA! SNOW!! TOO MUCH SNOW!! CAN'T BE!!"

... sarjassamme haluan harrastaa kamerahuorausta ja ottaa itsestäni kuvia mutta jalustani on toisaalla - mihin laittaa kamera?

Wanhojen Tanssit 2o11 (LiLu edition)

2011-03-01T07:27:00.004+02:00

Jeii, eli tosiaan mulla oli tässä jo pari viikkoa sitten ~~Wanhojen Tanssit~~. Hirveän pitkä suunnittelu, paniikki ja stressi, harjoittelu ja sitten ne on hetkessä ohi. Mutta olihan se hauskaa! Niinkin "pitkään" kuin sitä sitten kesti. Rakastan lukiota kaikkien ihanien perinteiden ja kissanristiäisten vuoksi, ja ainakin meidän lukiossa niitä on _paljon_.

So if you didn't already know, Finnish high school has a tradition called "Wanhojen tanssit" (straight translation: Prom of the old). When the seniors leave the school in February, the second graders will be the oldest in school, and Wanhojen tanssit are held to celebrate that. Couple of weeks ago I had my Wanhojen tanssit. So here are some pics of them!

Oh and sorry, as you can see, I'm quite tired and writing (especially in English) doesn't go well at all right now.

This is me and my dress. I've ALWAYS wanted to wear a top hat so I definitely wanted to wear one in wanhat. Ahh my hair lags so badly in this picture. And that dress makes me look quite fat but hey! Whatever! I still liked my dress very much. Somehow I just end up with a bit of avant gardist looks, can't help it. Normal just isn't my thing. :D

Me & my friend

Kaikki alla olevat kuvat on Uusimaan sivuilta, joten krediitit sinne.

All the pictures below are taken from the website of Uusimaa (a local newspaper), so credits to them!

Me and my partner.

Äh, ikävä kyllä minulla ei ole enempää hyvälaatuisia kuvia tarjottavaksi teille! Joka tapauksessa, minulla oli ihan mielettömän hauskaa ja kyllähän nää on sellainen asia jota voi sitten viidenkymmenen vuoden päästä muistella tippa linssissä ja huokaista: "Oi niitä aikoja!"

Unofrtunately, I don't really have much more good pictures to offer! However, I had really fun time and these are a thing to remember after some good 50 years, and sigh: "Oh, those times!"

Ps. mitä ihmettä näille kuville tapahtuu? Pliis sanokaa että ne ei oo jättisuuria teidän ruuduillanne! Kuvaämpäri näyttää että se olis pienentänyt ne kun unohdin itse kutistella ennenkuin heitin ne nettiin, mutta blogissa se ne ei kuitenkaan näytä pieniltä... oh, hope that doesn't bother u much!

Virallisesti talven viimeinen päivä! -postaus

2011-02-28T22:20:00.003+02:00

Yeahh, koska maaliskuusta alkaa kevät, huomenna on VIRALLISESTI KEVÄÄN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ. Kevään tosiaan voi jo haistaa, maistaa, nähdä ja ties mitä ulkona tallaillessa. Hyvästi -30 asteen pakkaset, tervetuloa lämpö! Tervemenoa synkeä pimeys, hyvää huomenta herra Aurinko! Sinua onkin odoteltu!

So Yeah, Because (at least for me) the spring starts from March, tomorrow is OFFICIALLY the First day of SPRING! You can really already smell, taste, see and whatever else the spring coming when walking outside. Goodbye -30°C temperatures, welcome warmth! Farewell the awful sick darkness, good morning mr. Sun! I have been waiting for you!

Eilen sain vihdoin käsiini Varpun jo aikoja sitten lähettämän kirjeen, jossa oli maailman siisteimmät kamalimmat korvikset ikinä! Varpu oli jostain Itävallasta löytänyt jotkut ihan niin kamalat hodarikorvikset että omasta mielestäni ne on aivan jumalattoman siistit! Täytyi heti tunkea korviin ne. :>

Yesterday I got very delighted when I got to open an envelop my friend sent to me from Austria, where she's currently living as an exchange student. She had found the most awesome terrible earrings ever! Sadly, I didn't have the camera with my at my dad's, but you can still see them somehow in the pictures token with my web cam. Oh, and I'm a vegetarian.

Anteeksipyyntöni etten ole taas päivitellyt aikakausiin! En ole jaksanut, viime viikolla olin kipeä, onnistuin nimittäin kaappaamaan itselleni munuaistulehduksen, ja silloin kun en ole ollut kipeä minua on harvoin löytänyt kotoa koneelta. Ja silloin kun on löytänyt, no... ei ole ollut intoa. Onhan tässä tapahtunut kaikenlaista kivaa, mutta en nyt ehdijaksa niitä tässä selittää, vaikka mieli tekisi. Olen myös ottanut aivan liian vähän kuvia, mutta lupaan parantaa tapani ja kevät antaakin ihan uutta puhtia valokuvaamiseenkin, kun on valoakin ottaa niitä kuvia!

Stupid yaddayadda which I think isn't worth translating...

Joka tapauksessa, jos nyt hypitään kuulumisten yli, niin kävin tänään noutamassa kivailevan postipaketin! Olin jo lähes unohtanut tilanneeni muutamisen viikkoa sitten äkillisessä spontaaniuspuuskassa eBaysta vähän vaattehia ruhoni koristamiseen, ja ne nyt viimeinkin oli löytäneet tiensä postin huomaan! Tietenkin olin taas kotona siihen aikaan, että valaistus oli suorastaan silmiä huimaava, eikä kunnollisia valokuvia tässä minikämpässä oikein saa otetuksi, etenkään kun kameran jalusta on Askolassa, ja itse majailen Porvoossa tällä hetkellä. Tällaista se on kun reissaa kahden kodin välillä!

Yeah, still going on... blah blah blah blah blah

Yayy, clothes! No worries, this blog isn't turning to some kind of materializmmm-centered blog, but now I just feel like being a little bit of a materialist. Have to organize my thoughts a bit, I have actually a lot to share for y'all later. Now it's just too late again and I SHOULD be sleeping (fuck the must-do's) because tomorrow is a school day, my sports holiday is over.

But yup, these clothy-things I ordered some weeks ago when I suddenly got that feeling of getting some nice clothes because I haven't bought any for a long time. Sadly, when I got home the lightning was really bad and I couldn't take any good photos especially when my stand is in Askola and I am in Porvoo. So I just had to take bad ones or no photos at all. I chose the first option. In the first picture you can somehow see a nice one-piece with a flower skirt and in the second one is a nice loose shirt that I like muches. I promise to show you better pictures later.

But now I have to go. ❤ Actually I just remembered that I haven't done a post about my Wanhojen tanssit, sorry honeys! I'll definetely make a post about it... tomorrow! Now I'll go and relax, and hopefully wake up tomorrow early and not tired.

Good night, sleep tight!

2011-02-13T18:58:00.002+02:00

"MIKS EI TUNNU MILTÄÄN JA SIT KUITENKIN KAIKKI TUNTUU NIIN KAUHEEN SEKAVALTA."

Häpeää, iloa, surua, nautintoa, onnea, epävarmuutta, itsevarmuutta, kokemuksia, elämyksiä, naurua, harmistusta, himoa, iloa. Iloa.

"Ja kuitenkin. Kuitenkin."

Niin. Tai jos vain unohdettaisiin turhat paineet ja elettäisiin hetkessä. Eihän millään muulla ole todellista merkitystä.

Kaikille

2011-02-07T15:37:00.006+02:00

Minkä takia sinä elät?

Jälleen tänään tuli vastaan tilanne jossa tämä kysymys nousi esille. Suoraan sanoen inhoan sellaisia sanontoja kuten "aina ei voi saada mitä haluaa" ja "joskus täytyy tehdä sellaisia asioita joita ei tahtoisi tehdä." En edes tiedä mistä lähteä purkamaan tätä vyyhtiä, sillä se, eli elämä, on suuri kokonaisuus jota ei voi jakaa toisistaan täysin erillisiin osiin.

Mitä ja ketä varten sinä elät? Opettajasi antamia käskyjä varten? Yhteiskunnan määräyksiä varten? Niiden takia? Sen seikan takia, että voisit koko elämäsi jokaisen päivän ajan juosta ennalta määrättyjen asetusten mukaan paikasta A paikkaan B, vain jotta systeemi pyörii? Eihän siinäkään mitään vikaa olisi, jos todella haluaisit tehdä sitä. Ihmisen tulisi tehdä niitä asioita, joista hän nauttii eniten ja joista hän saa eniten irti, joista hän saa nautintoa ja onnea. En voi ikinä lakata saarnaamasta tästä aiheesta, koska siitä ei yksinkertaisesti voi päästää irti ja unohtaa, sillä jos unohtaa elämänsä merkityksen ja syyn, mitä tapahtuu? Kadotamme itsemme, ja kadotamme elämämme. Mitä hyötyä sellaisilla asioilla kuten elämä tai itse, enää silloin on? Ei kai mitään, niiltä katoaa merkitys ja arvo. Vaikka elämällämme ei tosiasiassa olisikaan paljoa merkitystä kosmiselta tai miltä tahansa kannalta, voimme tehdä siitä itsellemme merkityksellistä. Voimme päättää olla onnellisia nyt. Heti tästä hetkestä alkaen. Vain päättäen sen.

Otan elämänasenteekseni onnellisuuden.

Mikset sinäkin tekisi niin?

Eat all the grass

2011-02-02T20:43:00.003+02:00

Oho mun hiukset on vihreet!

.... ollu jo muutaman viikon.

(mut jostain syystä niillä on taipumus vääntäytyä harmaiksi kuvia otettaessa)

Viime viikonlopun vietin rattoisasti pitkästä aikaa meittini Karitan luona! ❤

't was fun!!

Mulla on maailman parhaimmat ystävät ❤ Älkää ikinä kadotko!

Oh, ja kuvia koneelle siirtäessäni tajusin unohtaneeni ottaneeni (... lauserakenne) jopa muutaman kuvasen kakkosristeilyllä.

Kuvia joita viitisisin julkaistakin näin blogissa ei taida ikävä kyllä löytyä enempää.

Ei voi oikeesti kirjotus tökkiä näin paljon, ikinä ei oo tökkiny näin paljon.

No on, mut toki pitää vähän liioitella.

No ei voi mitään, tää merkintä tulee nyt vaan olemaan irtonaistakin irtonaisempi kökkökasa, mut ehehehheheheh ei huolia ei murheita! Turha stressata, huviksenihan mä tätä teen.

Huviksenihan mä elän.

Ja huvittunut todellakin olen.

KOSKA ELÄMÄ ON HAUSKAA!

Ja tiedättekö...

..aivan! Sain VIHDOINKIN wanhojentanssimekkoni! Sneak peekkiä siitä.

Ja nyt, hajanaistakin hajanaisemman hävettävän huonon entryn kirjoittamisen jälkeen (joka kuitenkin oli hauskaa ja eheyttävää oman itseni suhteen, ja biisit jotka kuulokkeissani soivat tätä kirjoittaessani vielä täydensivät kokemusta omalta osaltani), menen "lukemaan englanninkokeeseen", sillä hei oho, nythän on koeviikko! Sitä ei kyllä mun datausajoista tai muusta ajankäytöstä huomaisi, vois ehkä alkaa vähän panostaa... mut kaikki sujuu kun ei ihan liikoja stressaa. Ja onneks aina voi parantaa!

Uusia kuvioita kartalla elämän

2011-01-25T00:01:00.002+02:00

Tässä on dinosaurus tässä on krokotiili

niinkuin silloinkin

kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin

Viime aikoina on tullut hirveesti kaikkii nostalgiakohtauksia ja on tullut mietittyä elämää, aikaa ja kaikkea. Sitä miten asiat on nyt, miten ne on olleet. Kaiken jatkuvuutta, kaiken muuttuvuutta. Sitä miten mikään ei pysy paikallaan, ja se on mulle just se mikä elämässä on mahtavaa, mikä mut pitää kiinnostuneena, eläväisenä. Mä rakastan kun asiat muuttuu, rakastan ottaa riskejä ja nähdä kun maisemat vaihtuu, aurinko laskee ja aurinko nousee. Ja jollain perustavanlaatuisella tavalla asiat kuitenkin pysyy nimenomaan samoina. Aurinko nousee meille täällä aina, kunnes se joskus sammuu. Aina voi luottaa siihen että tulee päivä uus, ja vaikka ei tuliskaan - mitä sitten?

Jos saisin aikakoneen, matkustaisinko sillä? En tiedä.

Välillä tulee hirveitä nostalgiakohtauksia. En enää ikinä pääse niihin tilanteisiin. Aika menee nopeesti, liian nopeesti ja siltikin liian hitaasti.

Kohtako olen jo vanha kurttuinen mummo, tai ehkä en enää olekaan, ehkä olen jo kuollut? Niin no, kuolema ei sinänsä ahdista, mutta vanheneminen kyllä...

mihin aika katoaa. Hei mihin se katoaa?

Tarttua hetkeen, tarttua kiinni. Takertua ja ei päästää irti.

Mä en tahdo tehdä sitä.

Mun piti olla kuin saippuaa - liukenevaa, pitelemätöntä. Mahdotonta. Ei mikään sais pysymään aloillaan.

Ja tuskin ikinä saakaan.

Mutta sitä näkee miten ihmiset ympärillä takertuu, miten ne jää kiinni ja löytää jotain johon ne jää. Joskus se on oikeasti toimivaa ja toisinaan ei.

MITÄMITÄMITÄ.

6 kuukautta.

6 VITUN kuukautta ja mä olen 18.

18.

Täysi-ikäinen.

"AIKUINEN".

Mä rakastan sitä, sehän on ihanaa, ihanaa, saan vihdoin päättää täysin omista asioistani [lain mukaan]. Mutta mitä ihmettä. Kahdeksantoista vuotta mun elämästä. KAHDEKSANTOISTA VUOTTA. Vastahan sitä oltiin kuusvuotiaita naperoita esikouluun ekaa päivää menossa. Puhumattakaan siitä kun olin neljävuotias, ja tapasin mun ensimmäisen parhaan kaverin, ja elin kivaa rentoa lapsen elämää elämän pyöriessä tamagotchien ja päiväkotiryhmän Martin uuden robottipahvilaatikkopuvun ympärillä. Ja sen röllikaakaon, jota tukusta aina ostettiin. Ja sesampatukoiden, ja mustikalta maistuvien huulirasvojen, ja niiden hassujen kiikareiden joista katsottiin jotain kuvia sellaselta kiekolta. Ja Fröbelin palikoiden ja Titi-Nallen. Ja Nylon Beatin "Seksi vie ja taksi tuo" -kappaleen laulamisen julkisilla paikoilla neljävuotiaana.

Rakastan elämää. Rakastan sitä nykyisellään. Mulla on ihanaakin ihanampia ystäviä ja mulla on edessä mitä mahtavin elämä. Mut se mikä nimenomaan on tärkeää, on että se elämä on NYT.

On tärkeää olla läsnä. NYT.

OLLA LÄSNÄ.

Älä lausu rakkausrunoja

mä näen niistä painajaisunia.

Älä katso silmiin paljastun,

olla haluaisin haluaisin vain sun

Eihän tässä mikään kiire ole.

Mut.

ELÄMÄ ON HEI IHANAA!

Nauttikaa siitä. Nyt.

Ppeogigayo ppeogiga... ♪♫♩♬

2011-01-13T17:39:00.002+02:00

ℋeippa! Harmitukseni siitä etten ole viime aikoina päässyt kunnolla päivittelemään - ei oo taas ollut kuvausmahdollisuutta/fiilistä/intoa/mitään juttuja jota kuvata. Ja kaikenlisäksi kuluva viikkoni on kulunut mitäs muuta kuin sairastellessa. Ugh, juuri kun pääsen selittämästä isälleni ruokavalion tärkeydestä vastustuskyvyn luomisessa ja yleensäkin siitä miten esim. mulla on luontaisesti ollut aina hyvä vastustuskyky ja harvoin sairastan esim. flunssaa. No, ehkä päivä tai kaksi siitä ja tää saatanallisuus alkaa. :D Kai se on sitä kohtalon ivaa. Mutta nyt korostaisin vieläkin enemmän ruokavalion merkitystä! Viime aikoina todellakin syömiseni ovat olleet vähän... noh, kyseenalaisia. Kökkösuklaata on tullut puputettua "kun ei ollut muutakaan" ja välillä on iskenyt ihmeellisiä makeanhimokohtauksia, joita mulle tulee todella, todella harvoin, ja sitten on tullut tungettua suuhun ties mitä ihmeellisimpiä aineita. Paras oli kun teki mieli jotain makeaa eikä lähettyvillä ollut oikein mitään niin popsin sitten mummini tyrkyttämiä d-vitamiinipillereitä oikein urakalla........

Nojoo, joka tapauksessa olen kärsinyt saatanallisesta kurkkukivusta kohta viikon ajan ja kaulassani on turvonneita imusolmukkeita, how lovely! Onneksi kaikenmaailman taikaliemet on auttaneet.

tähän olin kirjoittamassa tekstiä johon kiinnostus ei kuitenkaan riittänyt, mitä mä itteeni huijaan?

Elämä on näyttämö. Suurin lava ikinä, ja mä näyttelen. Mä näyttelen läpi elämän vaihtaen välillä roolia ja sopeutuen yleisön reaktioihin, toimien niin kuin mä tahdon niiden reagoivan. Ja roolin takana on joku mystinen henkilö, sellanen joka on niin monialainen ettei se osaa olla vaan yksi ja yhdenlainen, vaan se tarvii monia rooleja, erilaisia pelikenttiä joilla ilmentää itseään.

Joskus hahmo itkee, ja joskus se nauraa.

Näyttelijän omilla tunteilla ei ole väliä, in fact, niitä ei oikeestaan ole, ne menee sekaisin.

Mut sit otetaan oikee asenne.

Mä oon kuitenkin se joka mä haluan olla, ja mä oon nyt enemmän sitä kuin koskaan ennen.

Laitetaan päälle se naurettavin naamari.

࿊

2011-01-06T23:39:00.005+02:00

Tiedän että tekstini on useille ihmisille hyvinkin vaikeaa, jopa epämiellyttävää luettavaa. Tiedän, että ainakaan jossain vaiheessa en olisi itsekään lukenut tällaista tekstiä, ja että olisin saattanut leimata sen jopa "tekotaiteelliseksi roskaksi". Ehkä.

Mutta sen täytyy tulla näin. Sen täytyy tulla näin, jotta teksteissäni pysyisi jonkinlainen tarkoitus, merkitys, todellinen viesti. Ei liiaksi jäsennelty loogiseksi viritelty helposti ymmärrettävä juonikuvio. Tekstejäni täytyy hieman availla, kyllä, jotta niiden sisältämän merkityksen (tai merkityksettömyyden) voi todella ymmärtää ja sisäistää, mutta uskon, että jokainen pystyy siihen. Ihmiset vain on eri tasoilla, ja se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle.

Hassua, olen huomannut viime aikoina oman tietoisuuteni huiman kasvun. Ja sen mukanaan tuoman fiiliksen, jatkuvan flown.

Parasta ikinä.

Minun kirjoitukseni täytyy tulla inspiksen mukana. Kirjoitan aivomyrskyni synnyttämää tajunnanvirtaa, asioita jotka vain virtaavat mieleeni. Tunnen sen olevan nyt hyvä juttu, ehkä se muuttuu tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä se toimii itselleni.

Syvempi ymmärrys ja ymmärtämättömyyden tunne ovat avain universumin syvimpiin saloihin.

Kun vain tajuaa, että ei oikeasti tajua yhtään mitään ja sitä kautta tajuaa tajuamisen merkityksen ja sitten huomaakin taas olevansa aivan hukassa ja sitten taas löytää itsensä ja huomaa että löytäminen ja hukkaaminen ovat ihan samoja asioita mutta vain eri tapoja asennoitua siihen, elämään, voi saavuttaa jotakin.

Voi saavuttaa vapauden.

Ja sitten ei enää kukaan käske. Ja kun vain tarpeeksi moni uskaltaa, uskaltaa olla omia itsejään, uskaltaa etsiä ja uskaltaa hävittää, ja uskaltaa nauraa elämälle, niin voi että. Sitten me ollaan oikeilla raiteilla. Ja sinne me ollaan menossa koko ajan. :)

I wonder why people do not live their lives the way they really want to. Don't force me to be the way you are.

2011-01-06T20:22:00.002+02:00

ELLEGARDEN on itselleni resonoinut eilen ja tänään tosi hyvin. Tuli vain tunne, että hei! Mulla ei ole enää niiden biisejä koneella, en oo kuunnellu pariin vuoteen, taidankin kokeilla.

Näin se käy. :)

Otsikko on pari lausetta kaapattuja sanoja Ellegardenin My favourite song -kappaleesta.

Älä unohda kuka olet.

2011-01-06T19:42:00.006+02:00

"Mähän kirjoitankin kirjan!"

"... mä tosiaan teen sen"

Miksen muka voisi tehdä sitä? Minä uskon itseeni.

Elämään voi hukkua tai olla hukkumatta. Joka tapauksessa sama asia, täällä me kuitenkin sukellellaan. Kaikki on vain asenteesta kiinni. Ihmetteletkö kauniita kaloja ja ihmeellisiä kasveja ja veden kirkkautta vai ahdistutko hapen puutteesta, tunteesta että kohta et enää pysty pidättämään hengitystä etkä tiedä mitä sitten tapahtuu.

Ja kaikkea voi verrata kaikkeen.

Elämä on ristiriitaista. Ja siksi se on aina minua niin kiehtonut. Aina kiehtonut niin paljon, että niinäkin hetkinä kun olen tuntenut henkeni ahdistuksen ja piinaavan kuristuksen ja huomaan vain tahtovani lopettaa sen keinolla millä hyvänsä koska juuri sillä hetkellä en olisi sitä jaksanut, olen huomannut katsoa hieman pidemmälle ja nähnyt hämärän valon kajastuksen tunkeutuvan sinne meren syvimpiinkin syövereihin. Ja sitten sitä huomaa tarkastelevansa kaikkea ulkopuolelta ja ajattelevansa että Jumalauta, onpa siistiä.

Läsnäolo. Läsnäolo läsnäolo läsnäolo. (kyllä, asiat saavat paljon merkittävämmän vivahteen kun niitä hokee.)

Viime aikoina kovassa trendissä aivosolujeni keskuudessa on ollut läsnäolon merkitys. Läsnäolo on ollut viimeisintä muotia, kaikki tahtovat pukeutua läsnäoloon, kaikki solut tahtovat verhota itsensä läsnäololla. Läsnäoloa tyrkytetään niin paljon kunnes se sulautuu muiden asioiden joukkoon ja jää pysyväksi osaksi aivojeni katukuvaa. Ja se on hyvä niin.

Ja tänään minä olen läsnä. Minuutti sitten minä olin läsnä. Olen nyt läsnä, ja tulen huomennakin olemaan läsnä.

Mikä on salaisuus läsnäoloon? Se on monen tekijän summa. (Mikäpä ei olisi) Ehkä yksi juttu, etenkin itselläni, on hiljentyminen. Joskus täytyy hiljentyä ja kuunnella itseään, tutkiskella itseään. Miksi olen tällainen kuin olen? Mistä tulen? Mihin menen? Mikä on tarkoitukseni? Mitä tahdon tehdä elämälläni? Mitä elämä on? Mistä on kyse? Onko millään mitään merkitystä?
Näitä ja monia muita kysymyksiä olen pohtinut. Mutta tärkeää on kysely- ja tutkiskeluvaiheen jälkeen tuleva vaihe, jossa hyväksytään saadut vastaukset.
Hyväksyntä.

Muutostakaan ei tapahdu ilman ensin tietoista hyväksyntää siitä, että asiat ovat tällä hetkellä näin.

Ja ainakin itselleni hyväksyntä johtaa olemiseen. Läsnäoloon. Loppumattomaan onnellisuuteen, tai vaihtoehtoisesti onnettomuuteen. Se on valinnoista kiinni.

Söin taasen huonosti ja sen huomaa vaikuttavan jaksamiseen ja ajattelun selkeyteen.

Naura!

2011-01-05T17:53:00.001+02:00

Se tuntuu hyvältä.

Ollaan.

2011-01-04T21:17:00.006+02:00

Mä seilaan seilaan. Loputon meri ja loputon taivas. Taivas. Se on niin sininen. Ja meri on sininen. Kaukana tuolla jossain ne tuntuvat yhtyvän ja muuttuvan samaksi. Samaa energiaa. Ei aikaa. Ei paikkaa.

Vain sinistä.

Inhoan sinistä.

Inhoan mitä tahansa jos sitä on liikaa. Niinpä ilmestyy saari. Ja merihirviöitä. Majakka kaukana horisontissa. Onko se koti?

Ehkä.

Ja minä seilaan ja käyn jokaisessa paikassa johon pääsen kunnes löydän paikan johon kuulun. Kodin. Tai eräänä päivänä tajuan että koti on kaikkialla.

Ei paikassa. Ei ajassa.

Koti on kaikki.

Ja ehkä senkin oivalluksen jälkeen minä jatkan purjehtimistani. Tai sitten pysähdyn siihen missä satun olemaan, ja jään. Minä jään.

Mitä jos vain oltaisiin?

Tämä päivä saa kulua, huominen saa tulla. Tässä on kuitenkin hyvä. Juuri tässä. Täällä. Kaikkialla.

Älä unohda minua.

Olla olemassa.

2011-01-02T22:40:00.004+02:00

Lukita itsensä häkkiin ja vapautua. Pyristellä pois rautaisten seinien kahlitsemasta tilasta, hengittää raikasta ilmaa ja rentoutua.

o1.o1.2o11. noin klo 8 aamulla.

Makaan sängyssä, piirtelen sormellani kuvioita vieressäni makaavan ystäväni käteen.

Tämä kyseinen henkilö tuskin huomaa, mutta kuvioista alkaa muodostua sanoja.

"Onnellisuus.

Sinä. Ihminen."

Se, mitä olen viime aikoina kelaillut paljon ja pyöritellyt mielessä miettien oikeita sanoja (... mitä ei pitäisi liikaa murehtia, koska jos liikaa viilaa kaikesta tulee vaan kaunisteltua kaunopuheista roskaa, joka kyllä kuulostaa kauniilta mutta josta katoaa merkitys ) kertoa asiasta.

Onnellisuus tulee olemisesta.

Onnellisuus on asenne.

Se ei tule tilanteista. Aito onnellisuus tulee sisältä.
Toki voit joutua tilanteeseen joka aiheuttaa sisälläsi reaktion joka aiheuttaa onnellisuutta. Tilapäinen mielihyväntunne (jossa ei sinänsä itsessään olekaan mitään vikaa) ja onnellisuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Toki mielihyvä on ihanaa ja hyvästä ja sekin tulisi lisätä maksimiin, mutta ollessasi aidosti onnellinen, saat mielihyvää jokaisesta hetkestä, jokaisesta ajatuksesta, jokaisesta tilanteesta joka eteesi tulee. Kaikesta voi ottaa kaiken irti.

Ja kun kerta täällä ollaan, miksei niin tehtäisi?

Muutos on täällä ja se tapahtuu koko ajan.

Kehittyy, kehittyy.

Ole se muutos jonka tahdot nähdä ympärilläsi.

Huomenna lähden meidän lukion kakkosristeilylle, tulee olemaan niiin parasta!

2010-12-31T01:11:00.002+02:00

SUPERSUPERSUPERSUPERPARASTA UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE!

ihan siltä varalta että musta ei kuulu vielä tän vuorokauden aikana. pitäähän pakolliset uusvuos -päivitykset olla! :)

Mutta jos en nyt saa inspistä postata vielä ennen vuorokauden vaihtumista, niiiiiiiin tässä nää toivotukset nyt sitten on! :D

Itse vietän uudenvuoden kahden kaverin kanssa. Tulee varmasti kivaakivaa! :> Olen siis viettänyt tämän päivän mummoni toisessa asunnossa, jossa olen nytkin ja jossa olen uuden vuodenkin. Fiilistelen vuoden vaihtumista, sen tuntee jo joka solussa. Oon käynyt tässä musiikkikirjastoani läpi ja fiilistellyt mitä ihmeellisimpiäkin biisejä ja tanssinut. :> Nyt on pimeä olohuone, maleksin tässä lattialla.

Hassua, miten Uutena Vuotena tulee aina sellainen tietty fiilis, vaikka joulufiilistä ei aina olisikaan. Sen tietää ja tuntee, että nyt taas virtaa muutosenergiat, taas käännetään uusi lehti. Ja se on tosi hienoa. Rakastan uutta vuotta!

Viettäkäähän tekin paras uusi vuosi!

tylsiä turinoita turhia tarinoita

2010-12-26T15:02:00.004+02:00

Whiiuuu! Joulu alkaa olla jo aika loppusuoralla. Oma jouluni meni oikein rattoisasti, mutta sitä Joulufiilistä ei kyllä ehtinyt kunnolla syntyä. Mukavaa oli silti. Lahjoja sain oikeastaan vähän liikaakin, äiti taisi vähän innostua.. Toisaalta, noin puolissa paketeista oli sukkia. :D Itsepä menin toivomaan… Lopuista lahjoista sitten heijastuikin aika selkeästi kaksi suurta innostuksenkohdettani; sain matkailuaiheisen pelin, kaksi matkaopasta, sekä tietenkin matkarahaa matkakassaani! Toiseen kastiin kuuluivat teepannu ja kauan kaipaamani mehulinko! Vielä tarvitsen kuivurin ja raw food -keittiötarpeistoni alkaa näyttää jo aika hyvältä! Harmi vain, että nykyisetkin vempaimet sijaitsevat kahdessa eri kodissa..

Mikä IHME siinä on, että aina kun alan kirjoittaa merkintää niin se on sellainen ajankohta kun ei ole yhtään inspistä ja flowta. Sitten taas kun sitä tekstiä alkaa vaan virtaamaan spontaanisti ja pitäisi saada se kaikki ylös niin joko ei ole mahiksia tai sitten on vaan laiska ja ajattelee: "No kyl mä nää muistan, kirjotan myöhemmin." Ja eihän se myöhemmin enää samalla tavalla tuu ulos. Pitäis alkaa kantaa koko ajan mukana jotakin muistilehtiötä johon raapustella ylös kaikki jutut mitä tulee mieleen, sitten vois myöhemmin siirtää ne koneelle ja blogiin.

Tosiaan, meidän joulupöytäämme ei tänä vuonna kuulunut paljon mitään perinteisiä jouluruokia. Menumme oli suurilta osin vege, kuitenkin kaloja sekä kanafileitä (joita itse en syönyt) lukuunottamatta. Kinkkua ei siis tänä vuonna meidän pöydästämme edes löytynyt.

Taiiiiiiivaallisen hyvää porkkanakakkua!

Joulumenúmme oli siis kaikkea muuta kuin raaka, mutta hassu juttu on se, että vaikka jotkin ruuat olivat kaikkea muuta kuin terveellisiä vehnäjauhoineen ja sokereineen, ja niitä on tosiaankin syöty ja paljon, tuntuu oma keho itse asiassa tosi hyvältä ja kevyeltä. Kyllä sen huomaa että on tullut syötyä, mutta kroppa ei tunnu kuitenkaan sellaiselta väsyneen raskaalta, miltä usein tuntuu kun on rasittanut sitä joko huonolla ruualla tai kehnoilla yöunilla, yleensä näillä molemmilla. Mieli taas tuntuu vähän liiankin kevyeltä, tuntuu, ettei oikein saa kiinni tästä todellisuudesta, ei saa kiinnitettyä ajatuksia siihen hetkeen, vaan mieli tuntuu ikäänkuin vähän irtonaiselta kehosta koko ajan. Tällainen olotila on nykyisin vähän liiankin tuttu itselleni. Kaikki on vähän epäselvää, sumuista mutta samalla jotenkin kauhean kirkasta. Sellaista epäselvää höttöä mistä ei oikein saa kiinni ja ei se ehkä tarpeeksi kiinnostakaan että siitä tahtoisi oikeasti ottaa kiinni. Tällainen ihmeellinen olotila on ollut mulla jo pitkän aikaa, puhutaan oikeastaan kuukausista, ehkä vuosista. En oikein tiedä missä vaiheessa se meni tällaiseksi, mutta voin sanoa että on hemmetin häiritsevää. Joskus se on hallitsevampaa, joskus vähemmän. Toivon, että kun saan nukkumis- ja ravintoasioita koko ajan enemmän paremmiksi, olo selkeytyisi. Kyllä se on selkiytynytkin, paljon, siitä mitä se on välillä ollut. Olen huomannut myös henkisillä harjoituksilla ja meditoinnilla olevan suora yhteys fiilikseen. Eilen yöllä kahden aikoihin sain aika hienoja (tosin itsestäänselviä) oivalluksia, ja tänään on ollut taas astetta skarpimpi olo. Itsetutkiskelua on muutenkin tullut viime viikkoina, kuukausina harrastettua ehkä aika ajoin liiankin paljon, ja se on osaltaan saattanut aiheuttaa oloa vieläkin sekavammaksi, mutta se on kyllä auttanut ja antanut paljon. On hienoa, miten voi itse kehittää itseään ja oppia koko ajan lisää.

Sain lahjaksi Freemanin puhdistusgeelin sekä kuorinnan. Tykkäilen Freemanin tuotteista, aiemmin olen käyttänyt heidän avocado & oatmilk -naamiota, sekä jotain kurkkukuorintanaamiota. Kummatkin on oikein kivoja, varmasti myös nämä uudet! Testailen ja kertoilen ehkä myöhemmin lisää. Ihoni on mennyt ihan kamalaan kuntoon pitkäikaisen liiallisen ihohuokosten meikillä tukkimisen ja surkean ruuan syömisen takia. Nyt aion ehdottomasti saada naamani parempaan kuosiin niin, että niitä kauheita näppylöitä ja muita epäpuhtauksia ei tarvitsisi peitellä meikillä, joka vain lisää ihon epäpuhtauksia joita taas pitää peitellä enemmän jolloin aiheutuu hassun hauska kierre ja kohta ihosi onkin kuin 20 vuotta sinua vanhemman.

Ouuumm, taidankin tehdä kohta uuden postauksen sillä nyt tulisi asiaa!

Daumm! Joulut on siis vietetty, mutta juhlakausi ei lopu vieläkään, sillä seuraavanahan on vuorossa uusi vuosi! Jeeee! Rakastan juhlapäiviä. Ja uusivuosi on kyllä ehdottomasti yksi vuoden hauskimmista juhlista, raketteja!

Merii Kurisumasu

2010-12-24T11:47:00.004+02:00

Merry Christmas Everyone!

Joulu on taas

2010-12-24T01:02:00.002+02:00

Aaaa oon ollut tänään koko ajan puuhaamassa jotakin, etten ole ehtinyt postata aiemmin. Niinpä kellon näyttäessä tällä hetkellä jo 1.o8 voin kaiketi sanoa täälläkin HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Itse vietän tämän joulun äitini (ja kissan) kanssa kahdestaan, paitsi että ukkinikin tulee huomenna käymään. Pitkästä aikaa moneen vuoteen mulla on oikeestaan jonkin asteinen joulufiilis, on ollut tosi kivaa tehä ruokaa ja kuunnella joululauluja koko päivä ja se nostattikin joulufiiliksen pintaan. Meillä ei tänä vuonna hirveästi perinteisiä jouluruokia nähdä, mutta se ei tarkoita että ruokaa olisi jotenkin vähän, vaikka siltä aluksi tuntui. Päinvastoin, lähes koko päivä on mennyt ruokia laittaessa ja huomenna täytyy vielä jatkaa. Hauskaa! Ruokalistasta huomenna tai ylihuomenna varmaankin lisää. :)

.. Joo. Ei ollut oikein vielä muuta kuvattavaa niin yritin napsia pari kuvaa paketeista mutta niistä tuli niin surkeita etten osannut päättää mitä laittaa, joten päätin luopua filtteröinnistä lähes kokonaan ja suollan tähän nyt melkein koko satsin.

Ei ole nyt ihan raaka joulu, mutta luomuaineksista valmistetaan niin suuri osa kuin mahdollista. En todellakaan halua tietää kuinka paljon rahaa äidillä on mennyt kaikkiin joulujuttuihin tänä vuonna. Itseäni ahdistaisi älyttömästi.

Fffuuuu! Lisää kuulumisia ja kuvia huomenna illalla tai ylihuomenna. Viettäkäähän ihanaa joulua! Itse aion herätä taasen aamulla kahdeksaksi katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa, niinkuin joka vuosi. (:

Hua!

2010-12-22T22:03:00.003+02:00

DXHXG goes christmas-y! Älkää kiitos tappako silmiänne tämän ulkoasun kanssa, helpotukseksi voin sanoa että tämä on vain väliaikainen ratkaisu! Mutta pakkohan sitä on jotenkin vähän tätä blogia jouluistaa. Jos olen tarpeeksi ahkera saatan väsätä jonkun väliaikaisen paremmin taustaan sopivan headerinkin. Tätä tuskin kuitenkaan tapahtuu sillä tausta pysyy vain muutaman päivän.

Parempaa postausta odotettavissa huomenna! :)

Parasta lomaa kaikille!

SHINee - REPLAY

random szzz is random

2010-12-15T19:52:00.002+02:00

Enää noin viikko jouluun, mitä ihmettä!

Ärsyttävää miten nykyään sitä joulufiilistä ei vaan tule.. mutta onhan tässä vielä viikko aikaa! Ihanaa vaan ajatella lapsuuden jouluja, tulee vaan aina mietittyä että miksei enää ole sellaista..

Mulla oli kai jotakin sanottavaakin, mutta tapeltuani monta tuntia taas kuvien nettiin lataamisen kanssa ja kelloa ahdistuneesti vilkuillen miettien, että voisin nyt oikeasti yrittää mennä aikaisin nukkumaan, onnistuin unohtamaan kaiken ja aivoni tuntuvat olevan vain epämääräistä väsynyttä mössöä käpertyneenä nurkkaan jossakin pääkoppani syvimmissä syövereissä.

Wig in action! Mä en kyllä tykkää noista sukista mutta en aamulla kiireessä löytänyt muitakaan tarpeeksi pitkiä.

Päätin, että oon ollut viime kuukausina, tai oikeastaan koko viimeisen vuoden ajan, niin laiska kuvaaja, että alan nyt ottamaan kuvia vähän koko ajan! Ärsyttää, kun ei ole oikein mitään muistoja pitkältä ajalta. Valokuvausharrastus on kuitenkin tuonut mukanaan ihmeellisen valokuvanatsiuden, ja tuntuu että aina on valotus pielessä tai värit vinksallaan ja ärsyttää ottaa kuvia kun ei saa kaikkea perfectó. :D Vaikka kyse oiskin vaan hauskojen tilanteiden ikuistamisesta.

Mitä puhuinkaan juuri äsken... mutta mulla ei ollut parempiakaan kuvia Paahtimosta tältä päivältä! Joten se saa luvan kelvata. Wanhojentanssitunti tältä päivältä oli peruttu, joten ravasimme kahville. Ja siellä sainkin päivän parhaat uutiset:

MIYAVI TULEE SUOMEEN!!!!!!!!!!

YEAAAAAAAAAAHH 28729220200AFATDSIA!!!!!

...

Sitten seuraaviin uutisotsikoihin.

Kuva ei ehkä tuo sensaatiomaisia esteettisiä aistimuksia, mutta hyvää se oli! Tein ekaa kertaa "raw pastaa" ja oli tosi hyvää. Pastan tein tämän Victoria Cornbleetin ohjeen mukaan. Paprikaa itselläni ei ollut joten jouduin jättämään sen pois ja mausteiksi heitin vähän kaikkea mitä käsiin osui. Hyvää!

Hassua miten mä fiilistelen jotakin tällaista..... Mutta tää on kivan tunnelmallinen, vaikka en kannatakaan joulun uskonnollista sanomaa, niin joululaulut on silti joululauluja. Ennen en myöskään tykännyt hitaista joululauluista mutta nykyään mulle menee melkein mikä vain! :)

Parasta joulunodotusta kaikille! Kyllä se joulufiilis vielä sieltä tulee!

Hello.

2010-12-14T18:35:00.009+02:00

SHINee - Hello

Spinning, spinning, the world is spinning. Even if I were to disappear.

I'd like to make myself believe
That planet Earth turns slowly
It's hard to say but I'd rather stay
Awake when I'm asleep

Tykkään hirveesti tosta karttapallosta jonka äiti tässä syksyllä löysi joltain kirpparilta halvalla. Oon halunnut karttapalloa en muista mistä asti ja tota on aina kiva tuijotella ja etsiä paikkoja ja se vaan muuten vain näyttää hauskalta.

Poseerauksen jalo taito.. ei osunut minulle kun sitä jaeltiin. Eiks ooki hieno TEKOkasvi?! Kukahan ton on edes jostain mun huoneeseen hommannut. Miksei voi hankkia oikeita kasveja? Ne olis paljon hauskempia ja tietenkin elävämpiä. Voisin toki ehdottaa josko sellasia vois ostaa, mutta tuntuu vaan että meilläpi ei oikein osata viedä asioita loppuun. Koko ajan pitää olla muistuttamassa asioista ja se on aika grääääääähhrrärsyttävää.

Toi Monkin lirpakepaita on kans ihana, se vaan ei oikein tule esiin ton ihanan lämpimän megakaulahuivin takaa. ❤ Kerrankin mulla on oikeesti lämmin kaulahuivi.

Mun oma mukavuusnurkka. ❤ Meidän talon lattiat maalataan kaikki harmaiksi sillä se on kiinteistövälittäjän mielestä paras vaihtoehto talon myynnin edistämiseksi. Me asumme siis vanhassa kartanossa ja nyt tätä yritetään parhaan mukaan myös tehdä sellaisen näköiseksi... itse en oikein ole innostunut vanhoista asioista tai vanhahtavasta sisustyylistä ainakaan omassa kodissani vaan olen enemmän moderniin mieltynyt, joten ei ollut hirveän iloinen yllätys että huoneeseeni oli kajottu sillä välin kun olin poissa. Noh, enhän mä siellä enää kauaa asu.. Joka tapauksessa huoneeni on yllättävän kiva nyt, vaihdoin samalla järjestystä, ja se kamala harmaa tuo kuitenkin jotakin tasapainoisuutta ja avaruuden tuntua (sen lisäksi että järjestys on nyt paljon parempi) huoneeseen. Tilaa riehua ja tanssia! Hauskaa miten sellaiset pikkuisilta tuntuvat ja turhamaisetkin asiat kuin petivaatteiden vaihtaminen sävy sävyyn sopiviin, omaan sänkynurkkaan käpertyminen ja dataaminen rakkaalla Keijollani voivat tuoda ihan mielettömiä fiilareita. Fiilareita voi kyllä nyt saada yleensäkin mistä vain.

"Kaikki on ihan parasta!"

Eikö olekin kaunista? Joku bilsanryhmä oli kai kasvattanut mikrobeja ja tässä oli tuloksia. M'mm.

Koulussakin voi olla superhauskaaaaa! Lukio vaan on parasta.

Ja sokerina pohjalla:

Peruukki! Tilasin ton viime viikolla koska sain vihdoinkin hyvän tekosyyn hankkia bob-peruukki jota oon jo kauan halunnu (toi on kyllä vähän erilainen kuin mitä aluksi ajattelin, mutta oikein kiva sekin!) sillä meillä on joulujuhlassa näytelmä johon mun hiukset ei oikein sovi.. se näytelmä on kyllä muutenkin aika paska eikä mikään oikein sovi yhteen, mutta tää oli ehdottoman hyvä tekosyy! Ja paremmin toi käy kun mun normihiukset. Oli muuten huiman kallis, 6 euroa. EBaysta tottakai. Toi on tietyllä tavalla aika kamala niin että se on aika ihana.

ruoka-asiaa

Heti kun kerron että hei! Mä tosissaan haluun alkaa syömään taas terveellisimmin ja lisäämään raakaa ravintoon niin jotenkin äiti menee ja ostaa mulle kana-aterian. Anteeksi mitä...?

En sitten toki kehdannut olla syömättä niin söin sen. Paska fiilis vähän mutta hei, tänhän voi jättää vikaan kertaan! Tosiaan, raakaruokailu on jo vuoden päivät hiiviskellyt mielessä välillä enemmän pinnalla ja välillä vähemmän. Äitin oon saanut ajoittain myös luomuinnostumaan mutta isä ei todellakaan ymmärrä, ja kun kuitenkin virallisesti ja suurimmaksi osaksi asun isän luona, on vähän vaikeaa välillä toteuttaa sitä ruokavaliota mitä haluaisin kun en itse ruokiani yleensä osta. Isäni on aika tampio mitä tulee ruokaostoksiin, ja tuntuu että aina pitää olla kädestä pitäen selittämässä ja opastamassa ja perustelemassa. Isäni nyt vain sattuu olemaan niitä perinteisiä "no kun halvalla sai" -ajattelijoita. Ymmärrän että rahat on vähissä tai muuten vain pihiys iskee sillä itsekin olen kauhea saituri, mutta se laatu, se laatu.. Mieluummin syön määrällisesti vähemmän laadukasta ja ravinteikasta ruokaa kuin kasoittain sipsejä ja pizzoja. On aina välillä ärsyttävää kun en osaa selittää asioita hyvin muille. Äiti kyllä tajuaa mutta ei itse halua raakailla joka on täysin ok, oon kuitenkin superiloinen että se välillä ostaa luomua ja syö mun kanssa kasvisruokaa. Isä taas.. no, vielä on parantamisen varaa mut kyl se tästä! :)

Jeep, eli jatkossa taatusti luvassa ruokajuttuja, sillä no, se kiinnostaa itseäni ja ehkä mulla olisi jotakin annettavaa niille jotka eksyvät tekstejäni lukemaan! (:

Yritin muuten kirjoittaa tätä entryä jo pari päivää sitten mutta jostakin syystä koneeni ei silloin suostunut lataamaan näitä kuvia minnekään. Hassua. Nyt kuitenkin onnistuu, ja olisikin päässä aiheita paapatettavaksi vaikka kuinka paljon, mutta taidan säästää huomiseen! Nähdään!

... hävettää muuten lukea näitä blogitekstejäni kun huomaa miten tönkköä tekstiä on tullut kirjoitetuksi. En ymmärrä miksen saa näitä merkintöjä ikinä kirjoitettua silloin kun ois sellanen ihmeellinen kirjoitus-flow päällä mitä mulle välillä tulee. Sellainen, että päähän vaan alkaa virtaamaan tekstiä ja sitä tulee ja tulee ja ihmeellistä kyllä, välillä tosi hyvätasoisena ja professionaalisen kuuloisena. Tätä blogia lukiessa ei uskoisi.. mut haha, kyl se tästä! Mulla on vaan ollut monta päivää niin hyvä fiilis kaikesta vaikka ei oiskaan mennyt kaikki putkeen. Enää viikko jouluunkin! Eikä mulla oo yhtään joulufiilis. Joka vuosi se vain vähenee.. nostalginen lapsuus.

Really briefly in English
⊕ I like my little Tellus
⊕ I love how 'little things' such as drinking tea and being a nerd in your bed with matching sheets is so awesome.
⊕ You can have super fun in school also
⊕ Random thoughts and thinking about life and things
⊕ Yay! Bob wig!
⊕ I'm going to change my lifestyle more and more into raw food. Things just tend to be a bit tricky sometimes when you're still living with your family and a semi food tard dad.

L. O. V. E.

2010-12-06T22:50:00.001+02:00

I don't want anything more than to see your face when you open the door

2010-11-26T22:02:00.004+02:00

Minulla on näköjään naama. Mut en oo vaan saanut kokonaisküvia itsestäni tai oikein mistään viime aikoina! Kiitos Suomen talvi ja saatanallinen kaamosaika. ❤

Tältä näyttää kun katsoo ulos ikkunasta tässä maailman kolkassa. Olettaen että kello on vielä niin vähän ettei ole tullut pimeää. Eli todella vähän.

Anteeksipyyntöni, olen ihan hirveän väsynyt tällä hetkellä niin ajatus ei kulje vaikka kirjoitettavaa olisi ja intoa. Ja mulla on kiire sillä lähden nyt jonnekin, kahville jos minnekään pääsee. Niin, kello siis on 23.1o. Tämä on täysin normaalia. :D

Jostakin.

2010-11-13T16:18:00.005+02:00

Mulla on ollut tänäpäivänä mielessä miljoonia aiheita joista voisin blogiin kirjoittaa ja oon saanut mielessäni hienoja tekstinpätkiä kyhättyä vähän milloin mistäkin, mutta jotenkin ne ideat tuppaavat lähes samantien unohtumaan. Sitten kun tosiaan päätän että nyt ihan oikeasti kirjoitan niin pää tuntuu täysin tyhjältä. Hassu ristiriitainen olo, sillä vaikka pää tuntuukin tyhjältä ja sumealta ja tuntuu ettei aivoissa liiku minkäänlaista informaatiota hermosolusta toiseen niin keho tuntuu mielettömän raskaalta ja paisuneelta.

Oon muuten tällä viikolla tainnut tehdä oman ennätykseni nukkumattomuudessa; koko helvetin viikon aikana oon tuskaisesti nukkunut ehkä sen verran mitä yhdessä yössä pitäisi nukkua. Jos tää jatkuu, niin kai sitä pitää oikeesti raahautua kohta lääkäriin. Ja mä inhoon lääkäreitä. Mä PELKÄÄN niitä. Ja siksi välttelen niitä ja kalastan itselleni vielä enemmän ongelmia ja sairauksia.
Mutta en tosiaan tarkemmin tiedä syytä unettomuuteen. Stressiä on, joo, mutta se taitaa ennemminkin olla seurausta unettomuudesta kuin sen syy. Tajusin myös, että saatanallisten finnejen yhtäkkinen invaasio naamaani on myöskin osa tätä samaa kokonaisuutta. Mikä sitten johtuu mistäkin, en minä tiedä. Mä en enää erota milloin olen erityisen stressaantunut kun taidan olla sitä koko ajan vähän kuitenkin. Mutta se ei tarkoita että olisin erityisen tyytymätön tai onneton, väsynyt vaan. Ehkä kaikki johtuu vaan talven ja pimeyden tulosta.. koko ajan haluan vain enemmän ja enemmän pois täältä.

Mutta! Matkailuintoa ja kaukokaipuuta voi vähän lievittää selailemalla matkablogeja, pallontallaajia ja harrastamalla nojatuolimatkailua Google Earthin avulla, ja tietenkin suunnittelemalla tulevia matkoja. En malta millään odottaa kesää!

(... tässä välissä katson kelloa ja vilkaisen ulos ikkunasta. 16.29, lähes pimeää. Ei toki yhtään masentavaa..)

Tästä ei tullut nyt taaskaan mitään järkevää entryä selvällä tarkoituksella, tai edes keskinkertaisella kiinnostavuudella. Päätin kuitenkin, että tän ollessa oma blogini olisi parempi, että kirjoitan tänne omana itsenäni enkä jonakin harmaana heijastuksena siitä mitä oikeasti olen, vieläpä hieman vääristeltynä.

Helvetin ristiriitaista muuten.

Nykyinen kulutusyhteiskunta ja -ihanne on ehkä aika todella typerää. Joka päivä tuntuu pahemmalta nähdä miten täysin kierrätettävissä olevaa materiaalia heitetään roskiin ja kuvitella kuinka maa täyttyy aivan turhasta jätteestä. En itse ajattele että meidän kaikkien tulisi elää mahdollisimman askeettisesti tai elää suoraan metsästä ja luonnosta, mutta ei tää kyllä näinkään toimi. Eikä tämä vaivaa mua pelkästään ekologisuudettomuutensa takia, vaan ihan siksi, että miten helvetissä kukaan voi olla niin pinnallinen, että koko elämä on vain ostamista, käyttämistä, kuluttamista. Itsekin olen yrittänyt olla sellainen (oi kyllä, YRITTÄNYT, TAHALLANI), koska yhteiskunta tuntuu painostavan sellaiseen, mutta en vain osaa enkä tahdo. Pidän itsekin materialistista asioista ja muusta, mutta en tosiaan osaa antaa sille niin suurta painoarvoa elämässäni kuin moni muu tuntuu antavan. Tietenkin ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita enkä tahdo tuomita ketään niiden perusteella, mutta jotenkin tämä vain häiritsee minua.

Ja se ekologisuus. Edes ihan vähän voisi miettiä sitäkin.

Haha, miksi mun entryt on aina näin masentuneen kuuloisia vaikka oikeesti nautin elämästä tällä hetkellä täysin sieluin. Kyllä, on aika siistiä nähdä taas kerran kun auringon valo ei kohta enää tavoita, ja kun ihmiset ympärilläni väärinkäsitysten ansioista kääntyvät minua vastaan, ja olla nukkumatta monta päivää putkeen ja olla sen jäljiltä niin väsynyt että kuolema alkaa tuntua jännältä idealta (tällä en nyt siis todellakaan viittaa minkääntasoiseen itsetuhoisuuteen :D), ja muuten vain lyhistyä ikävästä muualle ja ihmisiin. Mutta parasta on se, miten poikkeuksellisen rankan viikon jälkeen pääsee kotiin, omaan sänkyyn, lepäämään, lukemaan, kirjoittamaan, dataamaan, syömään, ja katsomaan Madventuresia.

Ja varsinkin se, kun teatteriope sanoo että mulla on luontainen kyky fyysiseen ilmaisuun.

Elämä on fucking nice

2010-11-08T19:41:00.002+02:00

Vain ärsyttääkseni teitä.

kuljetaan pitkin rantaviivaa

meitä ei kukaan kuule

sanattomia valheita

minua ei kukaan tunne

Tuo ei sitten ollut mikään tekotaiteellinen paska runo, vaan ajatuksia jotka sattuivat soljumaan alitajuntani syövereistä päivätietoisuuteen ja joissa tunsin olevan jotain perää tai jotka vaan kuulostivat kivalta.

Tämä on myös "erittäin" hyvä tekosyy postata johonkin linkki intsrumentaaliin joka on aivan helvetin hyvä:

2010-10-29T16:33:00.001+03:00

Kokeilin vähän et miten teen maskit halloweenia varten. :------D vielä pitäs ommella puku kasaan.

2010-10-26T16:30:00.004+03:00

mä pienenen ja muutun näkymättömäksi ja kutistun kunnes olen pieni tomuhiukkanen ja lakkaan olemasta.

mä en muista milloin viimeksi olisi ollut päivä jona en olisi itkenyt tai tuntenut suunnatonta vihaa ja raivoa ja pettymystä ja yksinkertaista surua joita en ikinä ennen olisi voinut kuvitellakaan tuntevani.

mä en halua pyöriä itsesäälissä enkä halua ajatella että kaikki ois ihan kamalaa, mutta miten voi koskaan olla kokonaan onnellinen tai parantua jos jatkuvasti hakataan taas kirveellä yksi jäsen poikki, juuri kun on edellisen saanut kasvatettua takaisin?

2010-10-20T18:19:00.000+03:00

Tämän päivän tunnelmia:

Nyt päätä särkee ja on muutenkin totaalisen huono olo. Taidan mennä lepäämään. C ya!!

Gotta GO GO GO

2010-10-17T15:11:00.004+03:00

Maaaaaaaaaaaaaaa. Vuodan tänne sillä tällä oliolla on taas ihan hirveä matkakuume!!

Ja kerrankin ois intoapintoa päivittää bloggeroa mutta eihän mulla ylläri ole kuvia!

Huhhuh millasia fiiliksiä taas on ollu. En tajua mikä takautuva murrosikä muhun on yhtäkkiä iskenyt. Tai sitten liika videopelien pelaaminen tosiaan tekee aggressiiviseksi. :D Ihan jänniä sivuvaikutuksia..

Ah, tosiaan. Mä olen ihan kateudesta vihreä kun tiedän että tsiljoonat mun tutut lähtee syyslomaks jonnekin ulkomaille ja itse mätänen Suomessa. Kyllähän minäkin lähtisin mutta kun mä satun omistamaan kavereita joilla ei tunnu ikinä olevan rahaa tai muita resursseja mihinkään. SUPER ÄRSYTTÄVÄÄ! Rupesin jo äsken tossa hiomaan suunnitelmaa että varaan jonkun äkkilähdön itselleni ja samalla kulutan siihen siis kaikki säästöt mitä mulla tähän mennessä on kerääntynyt Interrailia varten. Suunnitelma A++, lukuunottamatta pientä aukkoa liittyen siihen, että sit mun pitäis kerätä uudelleen ne rahat mitä mulla nyt on ja vielä reilu 800 sitä reiliä varten. Eli ehkä mä vain odotan ja jatkan rahojen keräämistä.. Huh miten turhauttavaa muuten, kun oon huomannut hävittäneeni n. 200 euroa kuin savuna ilmaan, eli lähinnä syömisiin ja kahvilakäynteihin.. kuka idiootti tuhlaa matkustusrahojaan sellaiseen? Minä. Mutta onneksi voin vielä ylpeänä sanoa että on tarpeeksi aikaa kerätä ihan tarpeeksi rahaa siihen reiliin ja ylikin. Pitäis vaan oikeasti yrittää saada joku työ koulun ohelle. Pieni ongelma vaan on siinä että oon huomannut koulun tosiaankin vievän aika paljon energiaa, aliarvioin aina tollaset asiat. Monina päivinä oon ihan loppu, ja nyt kun kuulun vielä koulun videokerhoonkin (parasta ikinä!! :D) niin siihen menee myös aikaa. Kun tähän lisätään vielä talven pimeys niin en tosiaan tiedä miten jaksaisin tehdä työtä koulun ohella. Päätin että voisin yrittää päästä jouluapulaiseksi jonnekin ja hankkia työn vasta sitten nelosjaksossa kun aletaan jo olemaan plussan puolella tässä pimeysasiassa! Ah en jaksa odottaa jo seuraavaa kesää. ❤ Mutta talvessakin on hyvät puolensa, kuten esimerkiksi joulu, uusivuosi ja kavereiden kanssa pulkkamäessä käyminen! Ja tunnelmalliset talvi-illat kynttilän valossa tai tähtien loisteessa. Siinä ne sitten olikin..

Heh, siinä selitystä olikin. :] Ensi kerralla kuvia sitten!

MY OH MY

2010-10-14T21:50:00.003+03:00

Ja talvi tulee ihan liian pian. Täällä satoi äsken ensilumi. Mä en halua.

Elämä on ollut vuoristorataa viimeaikoina. On ollut kivaa ja sitten taas ei niin kivaa. Nyt on lähinnä kivaa, toivottavasti se pysyis nyt tällaisena. Jostain syystä tunnen vaan itteni koko ajan jotenkin jännittyneeks, stressaantuneeksi. Enkä saa päähäni yhtäkään tarpeeksi hyvää syytä sille. Harmi kun tunteita ei voi säädellä oman mielen mukaan, tää on nimittäin todella raivostuttavaa.

Ja hei! Maailman vammaavimmat kuvat mutta piiitkästä aikaa olin mun kameran kanssa kerrankin samassa paikassa joten nappasin sen mukaan ja kävin ottamassa pari kuvaa. Huhhuh oon vihdoinkin (!!!!) saanut hommattua jalustan mut se on kyllä sellainen aika köykäinen halpismalli. Mut toistaseks on vielä pysyny kasassa, ja toi on kyllä Jumalan Lahja sen ikuisen kameralle sopivien pintojen etsimisen jälkeen. Katotaan milloin hajoaa.

Plim plom. Mun täytyi vaan ihan nopeasti päivittää tää (vihdoinkin muuten, tässä on ollut taas kaikenlaista hässäkkää ja eilenkin kun yritin päivittää niin netti lagas kivasti etten saanut kuvia nettiin), jonkin lyhyen nasevan tekstin kera, mutta enhän mä vaan hei osaa tehä mitään lyhyesti ja ytimekkäästi! Niinpä kirjoitan taas tähän turhaa löpinää joka on kuitenkin itselleni ihan mielekästä. Väsyttää taas vaihteeksi vaan niin paljon, ettei tekstistä oikein saa selkeää. Miksi mä päivitän aina väsyneenä? Tai sitten se johtuu vaan siitä, että suurimman osan ajasta mä olen koko ajan enemmän tai vähemmän väsynyt. Huoh.

Tunnen olevani lukossa. Miksi.

LOVE

2010-09-15T18:38:00.005+03:00

Muun muassa nämä on soineet viime päivinä aika ahkeraan. MIKA ❤ Oon tykännyt Mikasta siitä asti kun ensimmäisen biisin hältä kuulin joskus vuonna 2007, mutta en nyt pariin vuoteen oo kuullut herrasta mitään. Sitte törmäsin kerran tässä pari kuukautta sitten Kick-Assin soundtrackiin ja siitä lähtien oon kuunnellut enemmän tai vähemmän Mikaa taas ja ah, oon tainnut rakastua. Nyt ei pysty muuta kuuntelemaankaan. Ja arvatkaa kuinka mua harmittaa etten mennyt heinäkuun keikalle Suomessa sillä mä melkein meinasin mennä! Mutta jep. Täyttä rakkautta. ❤

Ja hyviä uutisia! Sain mun uuden hiireni eilen ja kameran laturikin on löytynyt (tosin saan vasta huomenna käsiini..) joten eiköhän ala päivitystahti kiihtyilemään.

Ja muuten aika lailla tällainen fiilis oli eilen ja kyseessä oleva biisi pelastikin päiväni sitten totaalisesti:

I'm ready for more than this, whatever it is. Baby, I hate days like this

Pysähdy

2010-09-04T15:17:00.002+03:00

Epäröin aluksi postata tämän, mutta päätin, että teeskentely saa nyt loppua.
Kaikki videon sisältö koskettaa niin täydellisesti tämän hetkistä elämääni,
ja pukee ajatukseni sanoiksi. Katsokaa tämä, ehkä siitä on muillekin hyötyä.

YUMETENBO ORDER ❤ part #2

2010-09-03T18:06:00.003+03:00

Jatkoa seuraaa!

Eli oikeastaan on enää kaksi juttua, joita en ehtinyt aiemmin esitellä. Oikeastaan oli kaksi + lucky bag, mutta siinä lucky bagissä ei ole mitään esiteltävää. Tilasin siis muiden juttujen lisäksi 1000 yenin fukubukuron, ja siis silloinhan pitäisi saada vähän yli 1000 yenin arvosta poistokamaa. Kaikki mitä fukubukurokseni sain, oli yksi vaivainen pikku"laukku". Sellainen mikä otetaan mukaan kun lähdetään baariin. Ja siis kyseessä ei todellakaan ollut mikään hienon tai laadukkaan oloinen, tai mitään muutakaan, vaan sellainen suhteellisen ruma ja pieni ja heikkotekoinen. Fukubukuro oli siis suuri pettymys, ja mietinkin että onko tässä käynyt joku virhe, mutta kun lähetin Yumetenbolle palautetta niin eipä ilmeisesti ole mitään tehtävissä, voi voi...
:/ Harmittaa vähän, mutta onneksi se vähän alle kymppi ei tossa koko tilauksen hinnassa tuntunut oikein missään. Enää en taida tilailla fukubukuroita Yumetenbolta, enkä ehkä kehottaisi muitakaan tilaamaan. Muuten olen kyllä ollut tyytyväinen kaupan toimintaan ja kaikki muut tilaamani jutut ovat IHANIA eikä minulla ole mitään valittamista!

Unohdin siis ihan kokonaan kuvata tän vyön joten Yumetenbon sivuilta pöllitty kuvatsuikkeli!

Valkkasin tämän siis ruskeana, ja tää on kyllä tosi kiva ja voi yhdistellä moniin kokonaisuuksiin. Mulla ei ole aikaisemmin ollut oikein mitään ruskeaa, joten tän tilauksen jälkeen on! :) 500 yen.

Maxi! Joka ei kyllä todellakaan näytä tässä hyvältä. :D Tätä on tosi vaikea kuvata sillein hienosti ilman että se on päällä. Eikä mulla tietenkään ole kuvaa siitä päälläni. Tää on kuitenkin ihanaihana ja paljon kivempi kuin mitä osasin odottaa! Harkitsin ensin nimittäin kalliimpia vaihtoehtoja jotka sivuilla näytti aika paljon kivemmilta. Valitsin kuitenkin halvimman koska budjetti, ja oon kyllä niin tyytyväinen tähän! Eri juttu on sitten se että kehtaanko pitää sitä ainakaan enää tähän aikaan vuodesta päällä. Tykkään kyllä tosi paljon! Ja maxi maksoi siis 980 jenssonia.

Tässäpä nämä! Voin hyvillä mielin suositella Yumetenboa kaikille, lukuunottamatta sitä fukubukuroa josta olen ikuisesti katkera. Jos jotain kiinnostaa enemmän jokin asia niin kysyä saa aina!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin~

In Engurishu

So, here is the second part! Left was only that belt in brown and that maxi dress which really doesn't represent itself well in these pictures. But when I wear it it is so lovely and nice that I'm so happy I bought it!

But for now, Byeee~~

Spend a nice weekend everyone! Relax and have a good time.

And oh! If you have anything to ask, then, well just ask! Anything you want to know and I will answer with my best!

YUMETENBO ORDER ❤ part #1

2010-09-03T15:08:00.004+03:00

Arvatkaapas mikä päivä eilen oli?

Niinpä. Kahden viikon kärsimätön odotus palkittiin ja VIHDOINKIN paljon odottamani paketti viikon tullissa kököttelyn jälkeen löysi tiensä luokseni! Ja kuten arvata saattaa, luvassa armotonta hypetystä, joten heikkohermoiset, varokaa!!

Kuvasta ei oikein näy paketin kokoa, mutta ei se mikään ihan pienikään ollut!

Avattu paketti. Yumetenbo oli laittanut mukaan myös tämän kuun kuvaston, joka on aina kiva lisä.

Hmm.. mistäs aloitettaisiin?

No vaikkapa näistä! Täytyy muuten mainita että kuvienmuokkauksesta ei nyt vähään aikaan tulee mitään, sillä hiiri meni rikki ja tän kosketuslevyn kanssa on aika tuskaa. Mutta uuden hiiren pitäisi olla jo matkalla! :> Niin, nää kengät lisäsin tilaukseen lähinnä koska tarvitsin jotain ruskeaa ja nää maksoi huimat 500 yeniä! (~4 euroa) Paljon kivemmat irl ja mukavat kävellä! Anteeksi kuvien kökkölöinen laatu ja surkeat kuvakulmat.

Ja kun kengistä kerta on puhe, niin... :D Nää on ehdottomasti yhdet kauneimmista kengistä mitä mulla on koskaan ollut. Korot on siis sydämen muotoiset, mikä ei hirveän hyvin kuvasta ilmene. Nääkin oli mun mielestä ihan naurettavan halvat, 980 yeniä, mikä on siis jotain vähän alle yhdeksän egee! Vaikka korkoa siis on aika paljon, niin nää on silti mukavat jalassa, mutta eihän näillä kyllä paljon voi kävellä. Ihanat ne on silti! ❤

Öö sitten vuorossa denim-onepiece/haalarijuttu, sekä usamimi, joista mulla ei ole erikseen kuvia. Nää kuvat on siis eilisillalta kun vaan kokeilin kaikki nopeasti päälle. Tää denimhaalariasiakin oli vähän sellanen "näyttää hauskalta, laitanpa ostoskoriin" -juttelo, ja oon niin iloinen että se menee mun päälle kun sitä vähän epäilin ja on tosi mukavan oloinen päällä ja musta se myös näyttää hauskalta! Ehkä vähän sellaset maalaripoika-vibat tulee mutta mitäs sitten! Kuvissa mulla on päällä myös usamimi värinä ivory, ja se on siis tuollainen kukkakuosinen. Usamimiä oon halunnut jo pitkään ja kun nyt tuli tilaisuus niin klikkailinpa senkin ostoskoriin! Haalarin ja usamimin hinnat olivat kumpaisenkin 980 yeniä!

Kunnon himebolero pitseineen ja rusetteineen! Mulla ei ole aiemmin ollut yhtäkään boleroa ja mun on pitäinyt sellainen hankkia since forever joten tilasin tän. Tää on ihana ja kaikkee mahdollista mutta en oo vielä keksinyt että minkä mun vaatteen kanssa toi sopii! Enköhän mä jotain keksi.. :D Bolero kustansi 780 yeniä!

Sitten tällanen ihanuus-takkijuttu! Siis tää on niin ihanaihana, mutta ikävä kyllä, se on vähän liian pieni! Kokoja ei ollut tälle kuin M:ää, joten otin siis sen, sillä ajattelin että ei tässä se koko tuu niin selvästi esille. Ikävä kyllä juuri tässä tulee! Ja tällaiseen vaatteeseen ei oikein voi edes laihtua, kun se on liian pieni hartioista sekä hihoista. Mutta kyllä mä tota silti aion pitää, niin ihana se on! Ei se hihojen lyhyys niin pahasti pomppaa esille, ja ehkä vielä vähemmän jos laitan jotkut käsineet. Ei noiden hihojen vissiin kuulukaan olla sellaiset himopitkät mutta mulle ne on kyllä liian lyhyet! Voi vuodatus, miksi japsien pitää olla niin hentoja ja pienikokoisia että tällainen länkkäri tuntee itsensä ihan mammutiksi. Anyways, takki (värinä muuten kameli) maksoi myös 980 yeniä.

I-HA-NA laukku! Tilasin tän aika summamutikassa ajatellen että siihen EHKÄ mahtuisi koulukirjat. No, kyllä sain siihen ängettyä yhden päivän kirjat + penaalin, mutta en mä silti vielä ole raaskinut sitä kouluun ottaa mukaan. Ei ehkä paras vaihtoehto siis kauhean kuorman rahtaamiseen, mutta ihan sopivan kokoinen muuten! 1980 japaninrahaa.

Mutta nyt mun pitääkin mennä! Loput tilauksesta postaan myöhemmin tänään, ja voisin ehkä kirjoittaa jonkun pienen oppaan Yumetenbolta tilaamiseen, jos ketään sellainen kiinnostaa! Muutenkin, jos kukaan lukee tätä blogia, niin olisin todella iloinen jos huutaisitte edes hep tai jotain, sillä no, sellainen aina lämmittää mieltä. (:

Parhaita viikonloppuja sinne kaikille! ❤

In English:

Yesterday I FINALLY received my long-waited Yumetenbo order! I love all the items I got and they actually do fit me except the brown coat is too small! :( This is only part 1, I will write part 2 later tonight.

2010-08-28T16:49:00.002+03:00

ihmisillä on kiire ei-mihinkään

unohdettiinko mitä varten me eletään?

Eilen oli oikein mukaisa päivä :----)

With new taste for speed, out on the street

2010-08-19T17:10:00.009+03:00

Hello fellas!

I'm back & pyydän anteeksi pitkähköksi venynyttä päivitystaukoa. Tarkoitus ei tietenkään ollut venyttää sitä näin pitkäksi mutta aina joku muu aktiviteetti on vienyt paikan päivittämiseltä tai sitten olen vain ollut niin laiska paska tai kuoleman väsynyt etten ole jaksanut päivittää. Olen myös pähkäillyt muodollisia seikkoja kuten kieltä ja ilmaisua mitä täällä käytän sekä sitä, että mistä tänne kirjoitan. En ole vieläkään osannut päättää, sillä kiinnostuksenkohteeni ovat sen verran vaihtelevia että niitä ei oikein saa suljettua yhteen aihepiiriin. Tuntuisi myös jotenkin vähän hölmöltä ja teennäiseltä tehdä monta blogia eri asioille. Tarkoitus kun kuitenkin olisi pitää tämä minun omana bloginani eikä sellaisena yleisenä tiedotuskanavana / juttublogina. Joten aion vain tunkea kaiken tänne riippuen siitä mikä on sillä hetkellä ajankohtaista itselleni. Kielestä en vielä oikein tiedä, aion kirjoittaa sillä mikä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta. Oli se sitten englantia tai suomea. Suomen kieli saattaa olla kirjakieltä tai puhekieltä, mikä fiilis silloin sattuu olemaankaan. Näin pidän blogin rehellisimpänä itselleni ja muille, sillä en tahdo pitää teennäistä blogia vain miellyttääkseni muita.

Mulla alkoi siis koulu viime viikon torstaina joka oli mulle oikein iloinen "muutos". Kesäloma on kiva mutta kouluunkin on kiva palata. Varsinkin kun koulu jota käyn on paras paikka ikinä ja siellä on kivoja ( ja vähemmänkin kivoja ) ihmisiä. Ekat pari päivää olin superiloinen mutta jo muutaman päivän jälkeen iski hirveä väsymys. Kunhan saan unirytmin (jota mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut terveisin ikuinen uniongelmainen) kohdilleen niin eiköhän se ala taas luistaa. Mulla on tosi vähän hyviä kuvia miltään päivältä viimeisen n. vuoden ajalta. Täytyy korjata tilanne. Yllä oleva kuva on otettu ensimmäisen koulupäivän aamuna ennen kuin lähdin kouluun. Kokokuvaa ei ikävä kyllä ole mutta eipä se asu nyt niin mielenkiintoinen ollutkaan, päällä oli se SpiritStoresta ostettu mekko/toppi/yläosa -härdelli ja shortsit.

Tänään kuviksessa lähdettiin yhtä työtä varten kuvailemaan jokirantaan mutta jotenkin se tylsien asiallisten kuvien ottaminen muuttui tällaiseksi:

↓↓

hm.

Ylläolevat kuvat onkin sitten ainoa lähde päivän asun tarkastelemiseen. Miten aina onnistun?

Jos noista nyt mitään selvää saa niin asu kuitenkin koostui tällaisista vaatekappaleista:

Paita ☞ Yesstyle (modattu)

Vyö (ei näy kunnolla) ☞ Yesstyle

Shortsit ☞ Vero moda

Sukkikset ☞ H&M

Tennarit ☞ Andiamo

briefly in English:

My school started here in Finland and I was actually quite happy to go there again. It's been nice but I didn't remember that school can be so tiring at times. On thursday we were doing this art project where we had to choose some place and take pictures & stuff of it. Somehow the pictures turned out to be like that... haha. But we had a lot of fun. People looked at us a bit when we were jumping off that bench. I liked my outfit of that day. I loved how the print of that shirt and my shoes matched so perfectly!

this place is killing me

2010-08-13T21:16:00.005+03:00

Jouduin tulemaan viikonlopuksi isän luo.

Aiempi päivä oli tosi kiva ja olin iloinen, mutta heti kun tulin tänne tuli taas se tavallinen mielialanmuutos. Vaikka kuin taistelen sitä vastaan valtaavat mun mielen synkät ajatukset ja alakuloisuus. Negatiivisuus tuntuu, tuntuu kuin kaikki voimat vietäisiin, olen voimaton, puuduksissa. Epämiellyttävät muistot ja tunteet kaikuu ja kumpuaa jostain alitajunnasta, ja odotan vain sitä hetkeä kun pääsen pois. Päätän että olen iloinen mutta en tunne iloa, muuta kuin pienen varjon siitä, pienen kipristyksen jossain sydämen liepeillä. Tuntuu kuin joku muu peittäisi sen - oman, oikean minäni päälle heitettäisiin peite jonka läpi ei pääse kuin vähän valoa.

En haluaisi kirjoittaa mitään ihme angstia tänne blogiin, sillä no, en vain ole sellainen ihminen.

Mutta kun olen täällä....

Tuntuu että tässä talossa on jotenkin huonot energiat. En tiedä vaikuttaako ne vaan muhun vai onko ne mun omia henkilökohtaisia peikkoja, tai vaikuttaako täällä asuvien ihmisten ahdistus ja stressi muhun.

Miten pystyisin tekemään tästä taas kodin?

2010-08-08T21:08:00.002+03:00

Kun lomaa nyt on jäljellä enää sellaiset kolme päivää niin vois vaikka kerrata että mitä nyt sitten lomalla "oon tehnyt":

☑ lagannut

☑ lagannut vähän lisää..

☑ datannut

☑ käynyt kahvilla n. tsiljoona kertaa

☑ katsonut tv:tä

☑ valvonu myöhään jokaikisenä yönä

☑ viettänyt pitkästä aikaa tosi kivan juhannuksen parhaimpien ystävien kanssa!

☑ ottanut aurinkoa

☑ käynyt uimassa eikä vaan yhden kerran vaan monesti!

☑ ostanutkin pitkästä aikaa jotain

☑ syönyt

☑ käynyt helsingissä

Ja mitään muuta en oo sitten oikein tainnutkaan tehdä. Hikoillut paljon ja ollut vaan. Mutta eihän sitä aina tarvitsekaan olla koko ajan menossa! Tää kesä oli nyt sitten tällainen vähän hiljaisempi, ensi kesästä teen sitten taatusti ------ WAIT A MINUTE

äiti pyysi äsken mua kesken kaiken parvekkeelle kattomaan ku on ihan ihmeellinen sää. Tuol ulkon oli ihan ihme keltasta ja sellanen outo ilma, sit ehkä minuutissa hirvee myrsky ja ukkonen. MITÄ en oo ikin ennen nähny tollasta ja viel jossain Suomessa.

JEEEE!!! 8DD

there's only one

2010-08-05T20:35:00.004+03:00

Kuinka rakastankaan tätä miestä.

Miten saatoinkaan unohtaa,

että mikä ikinä sitte vaivaaki, tai mikä olotila ikinä mulla onkin, ja vaikka olisin onnellisempi kuin koskaan

voin aina laittaa musiikin soimaan

Grau.

2010-08-05T14:30:00.003+03:00

Kovin on ristiriitainen olo taas.

En tiedä en tiedä en tiedä.

Että mistä kirjottaisin.

Olen vähän sekaisin omassa itsessäni. Tai oikeastaan enemmänkin siinä, että mitä näytän muille. Tahtoisin näyttää kaikki puolet mutta ihmiset on usein vähän sokeita ja on helpompaa nähdä vain se yksi puoli ja on helpompaa näyttää vain se yksi puoli.

Oikeasti ei pitäisi miettiä ollenkaan (liikaa) että mitä näyttää sillä silloin yleensä näyttää jotain mikä ei oikeasti edes ole sitä miltä näyttää.

Kivaa sanashaibaa.

Anyways, päädyin siihen että pyrin olemaan miettimättä että mitä nyt ajatellaan ja että _tykätäänkö_tästä_. Hankalaa kun on niin kova miellyttämisenhalu. Yritän päästä siitä eroon. Enkä yritä vaan PÄÄSEN. Mutta en kokonaan, kaikkee pitää olla vähän.

Äidin luo tuli tossa muutama päivä sitten pieni kissanpentu. Tai ei se oo enää sellanen ihan pieni pentu mutta arviolta joku 14-viikkoinen. Siitä on jo paljastunu aikamoinen riiviö mutta musta sellaset on kaikkein parhaimpia! Laiskat kissat on vähän tylsiä.

Tää kirjoittaminen muuten vähän tökkii kun mun pää meni yhtäkkiä jotenkin sekaisin, tuli joku LUKKO. Vähän ku ois joku kalvo tossa otsassa ja sit ne kaikki ajatukset ei pääse lentämään suoraan sen läpi tähän näytölle. Niinhän se yleensäkin tapahtuu....

Kissakissa. Surkea kännykkälaatu loistaa, mut mikäs siinä.

Syksy on jo ihan ovella. Tää kesä on mennyt hirveän nopeasti ja tuntuu etten oo kerinnyt tekemään oikein mitään. Kuten yleensäkin, suurin osa lomasta on mennyt lähinnä lagatessa mutta kun enemmän alkaa miettimään niin onhan sitä edes jotain tullut tehtyä. Ja on hyvä välillä vain olla. Koulun alkuun on viikko ja odotan sitä jo iiiiiiiinnolla. Mulla on taipumus siihen että kun noin puolet lomasta on mennyt oon jo ihan innoissani palaamassa takaisin kouluun. Ja vielä enemmän innoissani oon nyt, kun saan palata takaisin lukioon. Lukio on paras koulu missä oon koskaan ollut ja oon niin iloinen että valitsin sen ja vieläpä ton meidän kaupungin oman lukion, johon en aluks olisi halunnut yhtään mennä. Siellä on ihan parhaita opettajia, meininki on parasta ja kivoja ihmisiä. Lilu❤ Kohta pitää jo alkaa tosissaan ostamaan wanhojentanssipukua ja sellasta, can't wait!

Muttajoo, tän ihmisolion aivot on nyt kyllä niin solmussa että paras lopettaa.

Ehkä vois mennä haukkaamaan happea tonne "raikkaaseen" ulkoilmaan. Baiii!

2010-07-31T00:03:00.002+03:00

Mekko jonka ostin jo jonkin aikaa sitten Spiritstoresta. Toi on niiiiin ihana tykkään siitä tosi paljon. :) Oon etsinyt keväästä asti kukkamekkoa kun mulla on tullut jokin ihmeellinen obsessio kukkaprinttiin josta en ennen oo ollut niin innoissani mutta mutta... löysin ton sitten kuitenkin ja tykkäään, mut jotenkin mua ahdistaa pitää sitä kun oon kesän aikana kuumina päivinä tottunut aina siihen löysään toppiin ja shortseihin! Mut nyt alkaa taas ilmat viilenemään ja vaatteisiinki saa ehkä vähän vaihtelua. (:

Anteeksi, viime aikoina en oo ollut älykkäimmällä tuulella, enkä oo oikein tiennyt mistä kirjoittaa. Ollut jotenkin tosi sekava fiilis, ei oikein saa ajatuksesta kiinni. Saattaa johtua kuumuudesta. Viime päivinä on kuitenkin taas mennyt vähän paremmin kuin mitä nyt yleensä pitkään aikaan. Oon tuntenut olevani enemmän elossa, sitä on hankalaa selittää.

Mut, oon liian väsynyt kirjoittaakseni mitään nasevaa joten hyvvee yöt,

kyl vielä saan pääni takaisin.

2010-07-23T19:29:00.002+03:00

Eilen lähdettiin Varpun kanssa Helsinkiin, ja tittididiii!! kerrankin mulla oli kamera mukana. Mutta sitten sen käyttö vähän unohtui... ylläri.

Mitään kummempaa toimintastrategiaa ei päivälle ollut, joten lähinnä kierreltiin kaupoissa, tai oikeastaan parissa kaupassa, sillä tietenkin oli viiihddoinkin päästävä katsastamaan keväällä Suomeen rantautuneet MONKI ja Weekday. Monkista on tullut vähän kuin mun lempparikauppa siitä lähtien kun sinne viime kesän Ruotsin reissulla kyseisen ketjun liikkeeseen astuin. Rakastan kun siellä on vähän erilaisempia vaatteita kuin mitä yleensä tylsääkin tylsemmissä ketjuliikkeissä myydään. Ja viimeisten alejen ansiosta Monkissa olikin kaikkea iiiiiiihanaa tosi halvalla. Sellasta hurmiota minkä se liike mulle aiheuttaa koen nykyään hyvin harvoin missään shoppausreissuilla, Suomi kun ei mikään ihmemaa kauppojen tarjonnan perusteella ainakaan ole.

Loppujen lopuksi kaupasta mukaan lähti kuitenkin vain yksi hame

(anteeksi muuten, tän merkinnän lähes kaikki kuvat on aika kämäsiä laadultaan kun ne on otettu huonossa valaistuksessa ja jouduin rääkkäämään niitä kuvankäsittelyohjelmalla jotta niistä saisi edes jotain selvää)

toi oli eka vaatekappale joka jotenkin tarttui mun käteeni ja jonka hintalappu kirkui kuutta euroa ja sovituskopissa näytti tosi kivalta joten pakko se oli ostaa. Sitten löysin samanlaisen hameen pinkkinäkin ja pähkäilin niiden välillä mutta jotenkin tohon päädyin, vaikka mulla edelleen onkin epätoivoinen projekti "älä osta mitään mustaa, valkoista tai mustavalkoista" meneillään mut JOTENKIN vain just ne värit on viime aikoina hakeutuneet mun vaatekaappiin, vaikka oikeasti eniten tykkään värikkäistä asioista.

Kauppojen jälkeen mun piti sitten tietenkin päästä kokeilemaan...

toivottavasti näistä kuvista saa edes jotain selvää

PURIKURAA! Joka viiiiihdoin viimein on tullut Suomeen sitä kauan odotettuani ja vasta nyt pääsin sitä itsekin testaamaan ja oli kyllä kivaa. Harmi vain, että se on niin kallista, mutta eiköhän

Automaatin käyttö oli aika helppoa, mutta tietenkin mun piti kuitenkin mennä sähläämään, ja kahdeksasta kuvasta kun piti valita neljä koristeltavaksi, laitoin vahingossa vaan OK ja saatiin sitten tietenkin ne neljää ekaa ja huonointa kuvaa. Varsinkin koristelu oli kuitenkin ihan himo kivaa ja olisin halunut ottaa enemmänkin, mutta kun se tosiaan on niin kallista niin rahaa ei ollut. Noi kuvat muuten otettiin Sweet Holicilla, jonka oon lukenut blogeista olevan paras, kiitos siitä siis muille bloggareille~~

Tästä tulee kyllä ehdottomasti pakollinen traditio aina kun noille nurkille eksyy =)

Niin ja vielä: Se purikura shop oli aluksi kyllä aika hankalaa löytää, mutta osoittautuikin olevan ihan helpossa paikassa, oltiin vaan kierretty jostain ihan muualta. No, nyt kun on kerran siellä käynyt niin seuraavalla kerralla tietää heti minne mennä ja koneidenkin käyttö luonnistuu heti =D Viiitsiii, ootan niin että näitä tulis enemmänkin Suomeen.

Mun hiukset on niiin epämääräiset tällä hetkellä, ja vihaan niiden epämääräisyyttä. Koko mun muukin epämääräisyys on aika ärsyttävää, mulla ei ole mitään tyyliä tällä hetkellä. En nimittäin osaa päättää mihin suuntaan haluisin alkaa sitä nyt kehittämään, tällanen perustavistelu kun ei vaan ole mun juttu, en tunne itseäni omaksi itsekseni sellaisena. Tykkään vaan niin erilaisista jutuista että on vaikeaa päättää yhtä tyyliä / suuntausta / teemaa / mitään yhtenäistä tekijää jollaiseksi alkaisin vaatekaappia kasaamaan. Haluisin että mun vaatekaapista löytyisi ihan kaikenlaisia vaatteita mistä tykkään, mutta kun ainakaan nyt mulla ei ole niin paljon rahaa, että saisin laajennettua vaatekaappiani niin paljon, ja olishan se ihan kiva että on vaatteita joista voi yhdistellä erilaisia kokonaisuuksia kuin että sieltä kaapista sais kasattua vaan ne pari hyvää kokonaisuutta.

Haha. Jostain aasialaisesta kaupasta ostin kaks tällasta juomaa, kun musta on aina niin hauskaa kokeilla kaikkia uusia juttuja. Ja usein on löytynytkin paljon hyviä asioita, mutta näistä kahdesta voin hyvällä omallatunnolla sanoa: HYI HELVETTI. Okei, toi vihreätee oli kuin ois lähinnä hajuvettä niellyt, neste ei maistunut oikein miltään mutta se haju tuotti päänsärkyä. Toi toinen sitten..... ekaa voi vielä juodakin, mutta toi toinen, rehellisesti meinas laatta lentää. Jo se haju oli aika kamalaa, mutta se maku. HYI YÖK. YÖK YÖK YÖK. Äiti vertas sitä sukkahikeen joka oli aika osuvasti sanottu mun mielestä mutta vielä 800x pahempaa. Kokeilkaa jos uskallatte.

Ja lopuksi

Isn't this like the coolest pic ever! Jos ei niin I don't know what is.

So yesterday we went to Helsinki with my friend Varpu. I bought a skirt from MONKI which is definitely at least one of my favorite stores. And because finally Finland has gotten it's first purikura machines I had to go and test and it was soo much fun! I would have liked to take more purikuras but because it's so expensive we'll take more some other time. Annnd after purikura we went to some Asian food store and because I always like to test new things I bought those drinks. Usually I have liked new flavours I've tried but this time.... NEVER AGAIN. Especially that melon tea thingy was soooo disgusting and it was so close that I would have puked. Goddhh never in my life have I tasted anything that bad. And about that last picture: isn't that like the coolest and cutest pic ever! Lovelie is so cuuuuuuute :3 Definitely a daughter of his dad.

2010-07-21T10:16:00.004+03:00

Viimeaikainen (tai oikeastaan koko tämän blogin elämän aikainen) päivitysten olemattomuus on johtunut siitä, että en yksinkertaisesti ole osannut päättää tämän blogin suuntaa ja teemaa. Elämääni kuuluu monenlaisia asioita ja olen kiinnostunut vaikka mistä, ja on monia asioita joista haluaisin kirjoittaa. Vielä pari vuotta sitten tavoitteenani oli tyyliblogi, sillä se oli asia joka minua silloin vielä kovasti kiinnosti. Lähes huomaamattani on elämäni painopisteet liukuneet vähän muualle, kuin missä ne ennen olivat. Olen aina ollut utelias kaikkea kohtaan ja avaruus on kiehtonut mua ihan pienestä pitäen, samoin kaikenlainen maagisuus ja mystisyys. Olen vähän kuin pitänyt kuorta yllä muille, ja vaikka yleensä olenkin hyvin avoin ihminen, juuri nämä asiat ovat niitä joita yleensä piilottelen ainakin aluksi, sillä tiedän, etteivät kaikki ihmiset ole kiinnostuneita sellaisista asioista. Niillä asioilla tarkoitan nyt henkisyyttä, "yliluonnollisia" juttuja ym.

Ja koska mua kiinnostaa niin moni asia, en tosiaan tiedä millä linjalla tätä blogia pitää. Olen miettinyt jos tekisin pari blogia, joista toisen pitäisin tällä yleisellä lifestyle/vaatteettyyli -linjalla, ja toisen kirjottaisin sitten kaikkea muuta, pohdintaa ja sellasta. Mutta se tuntuu tosi typerältä, en nimittäin haluaisi jaotella asioita mitenkään syvällisiin ja pinnallisiin, ja muutenkin... ei se tuntuisi multa. Tää on kuitenkin mun blogi jota tahtoisin pääasiassa kirjoittaa itselleni mutta josta tahtoisin myös muiden saavan ees jotain inspistä. Jos sotkisin samaan blogiin kuitenkin kaiken mua kiinnostavan, aiheet vaihtelis niin paljon, että monet ei varmaan jaksaisi lukea, kun ois niin paljon aiheita jotka ei niitä kiinnosta.

Mutta.... mitä sitten? Tämähän ON mun blogi, ja tuntuu, että valehtelen itselleni kun yritän antaa ihmisistä sellaista kuvaa musta, joka mä en todellisuudessa ole, tai joka ainakin on hyvin pieni osa mua kokonaisuutena.

Olen siis päättänyt, että tämän blogin yleinen teema jatkossa tulee olemaan.. kaikki. Se tarkoittaa että tänne alkaa tulemaan tyyliin liittyviä juttuja, asioita mitä mun elämässä on tapahtunut, KUVIA, joita ei oo viime aikoina tullut otettua mutta NYT!! haluun oikeesti niitä sillä niistä saa ihania muistoja ja mulla ei oo kuvia melkeen ollenkaan tältä vuodelta, mitä helvettiä?!. Niin ja sitten tietenkin kaikenlaista muuta laidasta laitaan.

Onpa muuten outoa, kirjotan tätä puol yhdentoista aikaan aamulla, kun nousin jo vähän ennen kymmentä sillä katsoin kellon olevan jo yksitoista. Tuntuu tosi aikaiselta, kesälomalla kun oon yleensä noussut aina siinä yhdentoista aikoihin aikaisintaan. Vois kyllä alkaa aikaistaa sitä nousemisaikaa, aamulla on ihan kiva olla hereillä.

2010-07-06T21:52:00.004+03:00

Kesä vaan menee ohi menojaan ja mä tuskastelen yksin "kotona".

Oon ollut tänään liian tylsistynyt vain istumaan täällä mutta liian laiska ja epäsosiaalinen lähteäkseni mihinkään. Niinpä olenkin kuluttanut päiväni katsomalla H2O-sarjan 3. tuotantokauden loppuun. Se on viime vuosina ollut mielestäni Summerin paras sarja ja oikeastaan syy miksi sitä olen katsonut. En jaksanut kuitenkaan odottaa uusia jaksoja Yleltä, joten katsoin kaikki sitten netistä. :] Harmi että koko sarja ilmeisesti loppui nyt, olisin mielelläni seurannut sitä kyllä vielä ainakin yhden tuotantokauden. :(

Kuvia mulla ei ole taaskaan, kamera on nimittäin äidillä mukana kun se välttämättä halusi repiä sen mukaansa viikon reissulle jonnekin taidenäyttelyyn... Pelkään vain että se rikkoo sen. Mua harmittaa kun nykyään ei oo tullu otettua paljon yhtään kuvia, kun kavereita ei oikein kiinnosta kuvaaminen, ja kun oon yksin oon yleensä täällä korvessa tai pienessä kämpässä keskellä kaupunkia, eikä kummastakaan löydy mitään erityisen kivaa kuvattavaa...

elämä jumittaa paikallaan, mulla on koko ajan niin tyhjä olo ja mua hävettää edes myöntää se. en tunne olevani oma itseni, enkä tunnista itseäni nytkään. ennen mitä ikinä tapahtuikin, mulla oli aina kuitenkin joku sellainen tunne, positiviinen perustunne. ja nyt se on poissa enkä tiedä miten saisin sen takaisin. toisaalta tuntuu koko ajan että en oo ihan jalat maassa, vaan että tietoisuus ois jotenkin harhailemassa vähän muualla kuin missä pitäisi. tuntuu etten oo jotenkin yhteydessä tähän maailmaan niin hyvin ja aivot tuntuu sumuisilta.

hiiiiii!

2010-07-04T23:32:00.002+03:00

Can't wait

2010-07-01T19:11:00.007+03:00

Oon vakuuttunut siitä, että jokaisella on sisällään "liekki". Sellainen intohimo jotakin kohtaan, joka ylittää kaiken muun. Se voi olla mikä vain, mutta se on juuri se juttu joka tekee sut aina onnelliseksi ja jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Se voi myös vaihtua. Mun sisäinen liekki palaa loputtomalle uteliaisuudelle maailmaa kohtaan. En tiedä kuinka monta vuotta oon hokenut, että "Suomeen mä en jää" kun joku on kysynyt tulevaisuuden suunnitelmista. Niin, mulle matkustaminen tuntuu tällä hetkellä (ja jo pitkän aikaa oon tuntenut niin) olevan Se juttu. En tajua miten pystyisin vain istumaan kotona Suomessa ja vieläpä vain siinä samassa kaupungissa juoksemassa oravanpyörässä. Mä tahdon nähdä maailman, erilaisia paikkoja ja tavata erilaisia ihmisiä. En osaa selittää sitä niin että se kuulostaa järkevältä ja hienolta. Veri vaan vetää maailmalle.

Mä en muista tarkemmin mitä tunsin kun ekan kerran pääsin matkustamaan perheen kanssa. Turkkiin, aurinkolomalle. En sitten tiedä voiko sitä sanoa oikeaksi matkustamiseksi, nimenomaan lomailuksi enemmän. Mutta tykkäsin siitä kyllä, ja aina oon ollut innoissani lähtemään minne vaan. Harmi kyllä kovin usein en ole päässyt ulkomaille tähän mennessä, mutta ne neljä kertaa on jokainen ollut ihania vaikka itse tuskin ihan samanlaisen funktion omaavia reissuja tulen tekemään ainakaan lähivuosina.

Mulla on nimittäin suunnitelma. Suunnitelma josta en ole tänne kirjoittanut, sillä en voi olla varma, tuleeko se juuri tässä muodossaan tapahtumaan. Lisäksi pelkään aina, että liika lupailu ja suunnittelu kostautuu eikä onnistu koskaan. Niin mulle on usein käynyt. Mutta nyt, nyt mä otan oman elämäni omiin käsiini enkä anna enää muiden sitä määräillä.

Ajattelin, että jo tänä kesänä olisin päässyt lähtemään joko kuukaudeksi Japaniin tai reilaamaan, mutta kukaan kavereistani ei sitten päässyt. Ymmärrettävää, ollaanhan me "vasta" 17-vuotiaita, eikä moni vanhempi päästä lastaan noin vain maailmalle.. itselläni ei sitä ongelmaa kyllä olis. Ja vaikka päästäisikin, niin rahaa ei monilla ole tarpeeksi.

Mutta ensi vuonna mä lähden. Mä lähden vaikka mikä olis ja raahaan jonkun mukanani. En anna enää unelmieni vain kulkea ohitseni ja odottaa, odottaa lisää, ja vielä vähän lisää.

Mä en halua tuhlata elämääni enää yhtään enempää, se on liian kallis tuhlattavaksi.

Nimittäin siltä musta on jo jonkin aikaa tuntunut, että tää on vaan loputonta odottamista, että pääsee oikeasti elämään. Aina pitää odottaa, odottaa odottaa. Kaikki on aina huomenna, ensi viikolla, ensi kesänä, ensi vuonna, ensi kerralla. Nyt saa luvan riittää. Nyt otan ohjat omiin käsiini ja laitan elämäni taas siihen suuntaan mihin haluan. Se suunta ei ole se mitä viime aikoina on ollut aivan liikaa. On ollut toki hyviäkin juttuja nyt, mutta turhan vähän, ihan liian vähän.

Niin, ensi kesänä lähden reilaamaan. Sitten on vielä abivuosi lukiossa jäljellä. Ja sitten olis suunnitelmissa lähteä oikeasti. En tiedä vielä varmasti minne, mutta Aasia houkuttelee. Sen näkee vähän myöhemmin, vielä on kuitenkin aikaa. On aikaa päättää tarkemmin, saada lisää inspiraatiota ja uskon, että intuitio kyllä johdattelee oikeille poluille. Kaksi vuotta tuntuu niin paljolta, mutta nyt kun miettii, niin sehän menee hyvin nopeasti.

Eikö menekin?

Ja jokaiselle, joka ikiselle ihmiselle päällä maan haluaisin sanoa:

Antakaa oman liekkinne palaa kirkkaana, älkää välittäkö muiden mielipiteistä. Tehkää niin kuin oikealta tuntuu, ja antakaa oman sydämenne johdatella. Jokaiselle on tarkoituksensa.

I'm SCARED

2010-06-29T00:37:00.004+03:00

.. scared of time.

Tuntuu että aika olisi sellainen spiraali, joka koko ajan nopeutuu ja nopeutuu ja kohta jo SSFVVUUUUM, se imaisee sut sisäänsä. Ja sitte sitä aikaa ei enää olekaan.

10 vuotta. 10 vuotta sitten mä olin 7 vuotta vanha. Siitä ei edes ole kovin pitkä aika, tuntuu että tää aika on mennyt hirveän nopeasti. Ja aika nopeutuu koko ajan, en tiedä kuvittelenko vain vai mitä tää on. Kaikki menee kovempaa vauhtia koko ajan. 10 vuotta. 10 vuotta eteenpäin ja mä olen 27 vuotta vanha. Silloin mulla voisi / pitäisi olla jo lapsia, ja jos ei olis niin tulis jo melkeen kiire niiden hankkimisessa. Vain 10 vuotta eteenpäin, eli ihan kohta. Tuntuu että nyt on jo mennyt aikaa hukkaan ja menee tälläkin hetkellä, päivät menee lagatessa ja ODOTTAESSA. Mä olen jo odottanut 17 vuotta. Ja odottanut monta vuotta jotta pääsisin vihdoin elämään mun unelmaani. Ja odotan vielä vähän lisää. Mutta miksei sitä unelmaa voisi alkaa toteuttamaan jo nyt?

Turhauttaa.

2010-06-22T23:52:00.004+03:00

kysymys: miks kukaan ylipäätänsä laittaa muroihin mitään maitoa kun sit ne murot lilluu siel ja ne menee ihan sellasiks ällöttäviks lönteiks joita ei oo yhtään mielekästä syödä?

toinen kysymys: miksi mä ylipäätänsä oon syömässä muroja?

jotenkin jäntevää

2010-06-18T19:35:00.003+03:00

N. 10 kuppia teetä putkeen takana, olo on vähän WHIIi

PO PO PO PO PO PO PO

kappas kulmakarvat. toi kamera saa vaan ne näyttämään tolta......

ristiriitaista

2010-06-17T21:24:00.010+03:00

Tuntuu ettei nykyään ihmisiä oikein muu enää kiinnostakaan...

pinnallisuus. materialistisuus.

Tässä vaiheessa todettakoon että mun aivot ovat ihan jumissa ja siksi teksti on tällaista palikkaa.

mä oon jumissa kahen asian välillä, mä en tiedä mikä ois oikein enkä jaksa elää keskellä. haluun olla radikaali enkä tylsä ja olla välittämättä mistään. tässä ei oo mitään järkeä ja sitä mä elämässä rakastankin, mut sisällä vallitsee ristiriitoja enkä tiedä mistään mitään. ja sekin on asia jota elämisessä rakastan mutta ympäristön paineet on kovat: pitää olla selkeää.

mitä jos en tahdo niin?

Ja nyt hukkui tän postauksen pointti.

Oon yrittänyt kuunnella itseäni, ja toisaalta tiedän hyvin tarkkaan mitä tahdon mitä tarvitsen mikä on tehtävä ja toisaalta en yhtään.

MITÄ HELVETTIÄ?!

pitää olla kuin muut pitää olla kuin muut pitää olla kuin muut.

pelottaa liikaa erottautua, pelottaa liikaa olla aidosti oma itsensä

tai oikeesti se ei pelota niin paljon. en tiiä, oon kahden vaiheilla.

aina vain mietin, että mistä joku toinen pitää enemmän.

mun pitää päästä eroon siitä

....

mä oon oikeestaan vielä tosi nuori, mutta tunnen itsen jo nyt liian vanhaksi.

Aikaa ei voi pysäyttää, ja toisaalta sitä ei ole olemassakaan.

Mutta tässä todellisuudessa, me vanhetaan joka sekunti. Ja tuntuu että olen hukannut jo liikaa aikaa. 17 vuotta tästä elämästä on jo mennyt.

but i still enjoy all this

Ashita, Genki Ni Naare

2010-06-12T19:36:00.003+03:00

Huhuhuf. Oonpa pitänyt hiljaiseloa täälläkin nyt taas vaihteeksi ~Pahoittelen, mulla olis taas Nellin kootut selitykset™ tähän mutta taidanpa jättää laittamatta.

Anyway, kuten kaikki tietävät kesälomahan pyörähti käyntiin viime lauantaina eli mulla on ollut nyt tasan viikko lomaa. Itse vietin päättärini vähemmän railakkaammissa merkeissä kuin monet muut mutta ihan kivaa oli kuitenkin, ensi vuonna sitten toki paremmin. ;)

Mutta yksi ihan tosi syy miksi en ole päivittänyt, on se ettei mulla ole kuvia. Tai nyt olisi mutta kamera on isän luona.. hehs. Joten en voi laittaa niitä vielä, pahoittelut siitä. Joten tungen sitten vanhoja kuvia, liittymättä mitenkään mihinkään. :)!! How clever.

Kucciiiii värit perseellään, ku en oo säätäny.

En oikein tiedä, että mitäs tähän selittelisin. Aina mulle iskee inspiraatio, mutta sitten kun avaan koneen ja tän sivun niin pää tyhjenee. En tiedä sitten että mikähän ilmiö sekin on...

Mutta päätin kuitenkin etten ihan oikeasti voi antaa tän päivitystauon jatkua pidempään ja otin reippaasti itseäni niskasta kiinni.

Mulle iski taas vähän aikaa se tunne, kuinka paljon Miyavia rakastankaan. Mikään ei voi ikinä voittaa tätä miestä. Oon sellainen ihminen joka innostuu todella helposti uusista asioista ja sit ajan myötä ne useimmat asiat unohtuu ja muuttuu vähemmän tärkeiksi. Mutta Miyavi ei lähde, se on tehnyt muhun niin lähtemättömän vaikutuksen ja ihan oikeesti muuttanut mun elämää aika radikaalisti, mun asennetta siihen jne. Kyllä musiikki voi muuttaa maailmaa, ja kun musiikin takana oleva ihminen on itse vielä niin upea, että ihan oikeasti, ei voi muutakuin ihailla.

dzzzzzzzzz

2010-05-19T21:00:00.003+03:00

Miksi on niin vaikeaa syödä kunnollista ruokaa kun asuu vielä kotona? On vaikeaa kun itse ei tee perheen ruokaostoksia ja aina pitää antaa ostoslistat ja kuitenkin jotain jää ostamatta ja luomuahan ei muut suostu ostamaan.. ymmärrän kyllä ihan hyvin sen niukan rahatilanteen takia, mutta silti ärsyttää. Itse kun säästäisin ennemmin muista asioista kuin omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.

Kuten arvata saattaa ei ole raakaruokakokeiluni mennyt ihan niinkuin piti. Äitini luona syön mukisematta "tavallista" ruokaa kuitenkin suhteellisen terveellisesti, sillä tiedän että äidin rahatilanne on todella huono. Isän luona taas ärsyttää kun tulee vaan koko ajan kaikenmaailman "ongelmia". Joten diiiiii - 100% raakaruokakuuri viivästyy. Kuitenkin aina kun saan itse päättää syön raakaa ja luomua. Koulupäivisinkin käyn yleensä kaupasta ostamassa hedelmiä tai pähkinöitä, joka kieltämättä käy kalliiksi jo valmiiksi laihalle kukkarolleni.

Mutta, kyllä tämä tästä. Ehkä sittenkin se hiljattaisempi siirtyminen on parempi, ainakin aluksi. Ja sitä olenkin tässä nyt tehnyt. Kunhan pääsen lisää lisäämään hyvää raakaruokaa ruokavaliooni niin tänne varmasti ilmestyy kuvia ja ohjeitakin. Nyt olen kuitenkin ollut muutaman päivän äitini luona joten raakaruokailu on jäänyt vähemmälle.

Ärsyttää vaan kun on koko ajan ihan ihmeellinen olo ollut nyt pari päivää, turvottaa ja maha on kipeä, ja kaikenlisäksi tiedän että se johtuu ruuasta, joka vain lisää vitutusta. Mutmut, kyllä se tästä! :)

Watching you is the only drug I need

2010-05-16T22:56:00.005+03:00

Tulin just vähän aikaa sit Jäähallista, X Factorin finaalista. Täytyy sanoo et livenä kuulosti tsiljoona kertaa paremmalta ku livenä ja koko juttu oli tosi nautittava ja oon todella ilonen et pääsin sinne! Oikeesti finaalikaksikon äänet pääsi ihan eri tavalla oikeuksiinsa ku missään tv-lähetyksessä. Oon otettu! Itsehän olisin toki myös mielelläni jäänyt katsomaan finaalilähetystä mut nyt täytyy katsella se täältä kotoa käsin. Mutta taisin rakastua kumpaankin tuolla, sekä Eliakseen että Samuliin. Ne osaa oikeesti laulaa! Ja haluan kyllä kuulla kumpaakin lisää livenä. oi että

Tän biisin kuulin äsken kotimatkalla autossa. Ihana.

ridicule is nothing to be scared of

2010-05-15T14:53:00.010+03:00

Aah! Tänään on ollut jo kesän kolmas päivä! Mulle kesä nimittäin alkoi virallisesti torstaina kun VIHDOINKIN alko kunnon helteet. On niitä odoteltuki - mut ehkä ei kannata nuolaista ennenku tipahtaa ja sanoa ihan noin vielä, eihä sitä tiedä milloin tää ihanuus taas loppuu. Joten nautitaan nyt niin kauan ku pystyy eikä istuta siellä sisällä!

Torstaina kun huono olo oli laantunut lähin sitte nauttimaan kevätkesästä ihmisten ilmoille asti. AAAAAA en vaa pysty lopettaa kesän tulon hehkuttamista. Jos jollekulle ei vielä selvinnyt niin kesä on ehdottomasti mun lemppari vuodenaika ja sen tulo on aina yhtä ihanaa!

Eilen sitten päätettiin Varpun kanssa lähteä Helsinkiiin ja tavoitteena oli löytää ja ostaa vaikka mitä mutta ei sieltä sitte löytynytkään oikein mitään. Loppujen lopuksi itsellein käteeni tarttui vain äurinkolasit, joita kyllä kaipasinkin!

tykkään noista kyllä vaikka kaikki arskat tuntuvat näyttävän typerääkin typerämmiltä mun naamallani. Noh, elämän pieniä oikkuja.

Ja ei ole muuten varmaan vaikea arvata että nää pari viime päivää ei oo ollut kovin raakaruokapitoisia. Ja se on yksinkertaisesti johtunut siitä että kun ei ole kotona on raakaruokaa aika nihkeesti saatavilla. Ets ei voi mitään, kotona kuitenkin lähinnä pelkästään raw food -meiningeillä mennään!

Ja heiheihei! Unohin kertoa viime viikolla et voitin loput X Factorin finaaliin! Huomenna sinne siis!

F A I L

2010-05-13T15:22:00.005+03:00

En tiedä mikä sen teki, mut tänään kun aamulla heräsin mulla oli niin hurmaava olo, että täytyi juosta vessan oksentamaan. En tiedä mikä sen aiheutti, tavallinen vatsatauti, ruokatottumusten muutos (joka ois outoo näin nopeesti..) vai se etten ollu syöny kovin paljoo. (ei liity raakaruokailuun, mut en jaksa selittää..) Joka tapauksessa kaikki minkä yritin tunkee väkisin alas, tuli samantien ylös. Yritin jopa syödä leipää kun lähes pakotettiin, mutta samalla tavalla sille kävi kuin kaikelle muullekin. Mut sit se vähä laantu ja ku nukuin vielä muutaman tunnin, ei enää oksettanut yhtään. Nyt vaan lähinnä heikottaa mut sekin menee pois kun syö vähän.

Mutta niin, musta tuntuu että höllennän vähän (ainakin näin ens alkuun). On kovin hankala yrittää syödä pelkkää raakaa kun joka helvetin puolelta tuputetaan sitä prosessoitua mössöä. Itseasiassa tiistaina kun kävin äidillä söin vähän valkosipuliperunoita ja kanaa, kun se oli tehnyt. Vaikkei mun eirtyisesti olisikaan tehnyt mieli, mutta ihan hyväähän se oli. Taidan tehdä niin että laimennan tätä kokeilua 70-90% raakaruokailuksi, ei välttämättä siksi että mun itse tekisi kauheasti mieli mitään muuta, mutta siksi kun on hankalaa silloin kun pitäisi syödä muualla kuin kodin ulkopuolella. Uskon, että toikin muutos on kuitenkin jo aika iso, ja muuttaa oloani parempaan suuntaan. Mut katsotaan!

Nyt meen pihalle kun siellä on niin nätti ilma.

Niin joo, haluun tehokkaamman tehosekoittimen, yritin tänään kehitellä sellasta sorbettimaista ratkaisua johon kuului jäiset banaanit mut eihän se edes niitä suostunut murskaamaan. On vaikea uskoa että toi kone pystyisi murskaamaan jääpalat, joita se ite sanoo pystyvänsä, mutta ei sitte vähä kylmää banaania...

Project Jane - day #1

2010-05-10T18:30:00.007+03:00

Kuinka moni on kuullut raaka- tai elävästä ravinnosta?

Koska oon älyttömän väsynyt ja aivot jumissa tällä hetkellä niin en oikeastaan jaksaisi juurta jaksaen selittää vaan tekisi tylysti vain mieli todeta: Googlettakaa.

Mutta lyhyesti sanottuna: Elävä ravinto tai raakaravinto (riippuu vähän määrittelystä, jotkut tarkoittaa niillä samaa asiaa ja jotkut vähän eri..) on siis ravintoa, jossa kaikki pyritään syömään mahdollisimman vähän prosessoituina, ei kypsennettyinä. Pääasiassa puhutaan nyt siis kasvikunnan tuotteista, mutta kyllähän voi syödä myös raakaa kalaa tai lihaa, jos huvittaa.

Anteeksianteeksi, aivot on ihan jumissa tänään kun viime yönä jäi unet vähän vähiin. Lupaan selittää vähän paremmin myöhemmin, nyt ei pysty keskittymään.

However, olen itse ollut kiinnostunut raakaruuasta viime loppuvuodesta asti kun sen "löysin". Olin kuullut termin aikaisemminkin ja ottanut selvää mitä se tarkoittaa, mutta yhtäkkiä tuli sellainen tunne että pitäisi ottaa enemmän selvää. No minähän otin, ja innostus raakaruokaa kohtaan on kasvanut koko ajan. Kaikki kokemukset joita olen lukenut ovat olleet positiivisia, ja jopa sairauksia on parannettu raakaruuan voimin. Niinpä olen halunnut aloittaa oman raakaruokakokeiluni jo vaikka kuinka kauan, mutta vielä kotona asuessa se on hieman hankalaa kun en itse pääasiassa osta tämän talouden ruokia. Nyt kuitenkin päätin että 'on aika'. Vaikka usein sanotaankin että paras keino muuttaa ruokavaliota on lisätä ja korvata rauhallisesti, itselleni mielekästä on tällainen "kerralla kaikki uusiks!". Ainakin tässä vaiheessa vielä. Tänään on siis eka päivä pitkään aikaan kun en ole syönyt mitään kypsennettyä, ja ensimmäinen päivä tässä 30 päivän 100% raakaruokavalion kokeilussa. Koska vasta huomenna nuo taitavat käydä kaupassa, en pääse vielä kokkailemaan kunnolla erilaisia raakaruokia, vaan tänään on menty lähinnä hedelmä-pähkinä-sitruunahunajavesi -linjalla. Viime yönä jäi yöunet todella vähille, joten fiilis on tooodella väsynyt ja aivokuollut, joten tähän taitaa olla ihan hyvä lopettaa. Huomenna lisää! :----)

(kuvan naamasensuuri oli pakollinen ja mua ahistaa kauheesti toi kuva....)

Niin joo ja vielä. Yksi (monista) syistä joiden takia raakaruokailua tahdon kokeilla, on että saisin ihoni kuntoon. Tässä "lähtötilanne", kuva on otettu tänään ja oi-vitsi-kun-tykkään-julkaista-itsestäni-tällaisia-kuvia-mut-menkööt-nyt. Tossa valaistuksessa oikein korostuu kaikki epäpuhtaudet mutta se on vaan hyvä, katotaan sitten 30 päivän päästä onko muuttunu! :)

Niin ja meinas melkein unohtua. Sain VIHDOIN JA VIIMEIN kauheen tappelun jälkeen muokkailtua tätä ulkoasua vähän enemmän siihen suuntaan mitä oon halunnu. Lisäsin toisen sivupalkin jne, mutta tää postauskenttä on nyt kauhean kapea. Mutta tää saa nyt vähän aikaa ainaskin olla!

psps anteeksi kauheesti tää aivokuolleisuus ei tuu tekstiä millään...

'ello!

2010-05-09T18:09:00.005+03:00

Oops I did it again..

päätinpäs pistää kaiken taas uusiksi hehehhehs!

Eli teille jotka nyt ekaa kertaa eksyitte tänne: tervetuloa, kaikille muille: tervetuloa taas kerran!

blogin "suunta" tai ennemminkin suunnattomuus on jollain tasolla häirinnyt mua jo kauan, enkä oo kokenut voivani kirjoittaa tänne just sitä mitä olisin halunnut. Päivitysintoa ois ollut mutta jotenkin en oo saanut mitään aikaiseksi. Oon yrittänyt tehä tästä jotain mitä en oikeesti halua - ja mitä en oikeesti ole. Oon halunnut tehä just sellasen suositun tyyliblogin kuin kaikilla muillakin mun ikäisilläni - mut en vaan pysty siihen. Ja mulla on niiiin paljon kaikkia muita kiinnostuksenkohteita joista haluisin pulputtaa ja jakaa kivoja juttuja. Mutta aina pelkään et ei ketään kiinnosta ja ei muakaan pitäisi.

mut tykkään kokeilla aina kaikenlaista uutta. Explore the world.

Suurin intohimoni on yksinkertaisesti eläminen. Ja minulle se käsite sisältää ehdottomasti mm nämä: musiikki, ihmiset, matkustaminen, erilaiset kulttuurit, kokeminen, uusien asioiden testailu etcetc..

Joten ei, en tule kirjoittamaan ainoastaan tyylistäni ja muusta materialismista - siitäkin tosin - vaan myös kaikesta muusta elämääni liittyvästä ja itseäni kiinnostavasta, kuten esimerkiksi raakaruokavaliosta. Tämä blogi tulee siis olemaan tästä edespäin kirjoitettu 100% rehellisesti, valehtelematta siitä mistä haluan kirjoittaa.

Toivottavasti tästä tulisi olemaan edes jollekulle hyötyä ja iloa - vaikkakin epäilen tätä hyvin suuresti! Well, kaikkee täytyy kokeilla etcetc et katsoillaan!

Eli tiivistettynä: tervetuloa häiriintyneeseen elämääni!

☆☆ Don't hesitate and Go! ☆☆

DxHxG:n viimeinen postaus

Random entry is random

Tajunnanvirtaa

Pakoooooooon

Painais oven kiinni perässään

Because there is time for everything

Pic spam !

Finalliee~~~

Ovi aukeaa

MY OH MY

Elle me dit

Unelmat on tehty toteutettaviksi

Kekekekekekekek!!

La la la

Ihmeitä

RAAKAVANUKAS *------*

Iherb-kivaa

Energetic

Osaan laulaa kuin enkeli ja välillä en ollenkaan

Kuinka vakuuttaa kaverit?

Hetkiä ❤

Älä pakota itseäsi - Salli ja Rakasta

Oi

Fiilis vai FIILIS

Tee mitä tahdot

VÄHÄN AITOUTTA PELIIN HEI

Aika siistiä

Today was a bright day

Yea yea ya, shala lala la! ♥

FFUUUUUUUUU

May you be happy tomorrow

THIS IS THE MOMENT

Mihin mielesi harhailee kun todellisuus ei vakuuta

Muistutus: Hengitä!

Wanhojen Tanssit 2o11 (LiLu edition)

Virallisesti talven viimeinen päivä! -postaus

Kaikille

Eat all the grass

Uusia kuvioita kartalla elämän

Ppeogigayo ppeogiga... ♪♫♩♬

I wonder why people do not live their lives the way they really want to. Don't force me to be the way you are.

Älä unohda kuka olet.

Naura!

Ollaan.

Olla olemassa.

tylsiä turinoita turhia tarinoita

Merii Kurisumasu

Joulu on taas

Hua!

random szzz is random

Hello.

L. O. V. E.

I don't want anything more than to see your face when you open the door

Jostakin.

Elämä on fucking nice

Gotta GO GO GO

MY OH MY

LOVE

Pysähdy

YUMETENBO ORDER ❤ part #2

YUMETENBO ORDER ❤ part #1

With new taste for speed, out on the street

this place is killing me

there's only one

Grau.

hiiiiii!

I'm SCARED

jotenkin jäntevää

ristiriitaista

Ashita, Genki Ni Naare

dzzzzzzzzz

Watching you is the only drug I need

ridicule is nothing to be scared of

F A I L

Project Jane - day #1

'ello!

RAAKAVANUKAS ------